pdf-julkaisu - Sitra

uhrauksien vuoksi nauttimaa arvovaltaa ja murtautua ulos Stalinin politiikansynnyttämästä ideologisesta umpikujasta. Tehtävä oli kuitenkin äärimmäisenvaikea ja rakenteelliset osat hyvin ristiriitaiset.Kansainvälinen tilanne 1950-luvulla muistutti jossain mielessä tilannettasata vuotta aikaisemmin, jolloin Venäjän menestys sodassa Turkkiavastaan uhkasi vallitsevaa kansainvälistä imperialistista järjestelmää. Sitäuhkaa Englanti ja Ranska eivät silloin voineet sietää. Sata vuotta myöhemminNeuvostoliitto uhkasi pelkällä olemassaolollaan lännen vanhaa ja murtumassaolevaa siirtomaajärjestelmää siihen kuuluvine strategisine alueineenja raaka-ainelähteineen. Samalla Moskova uhkasi länsivaltojen sisäistä tasapainoasen ohjauksessa olevien kommunististen puolueiden kautta. Stalininpolitiikan seurauksena syntyneet vallankaappaukset demokratian sortamisineenvähensivät kuitenkin vääjäämättömästi Moskovalle uskollisten puolueidenkannatusta. Sosiaaliset uudistukset ja demokratian laajentuminenlännessä edellyttivät aivan toisenlaisia lähestymistapoja, joille Hruštšov puheellaanyritti avata tietä. Aika oli tällaiselle avaukselle suotuisa.Vastustajan takapihaYhdysvaltain hallitus oli kylmän sodan ja Korean sodan ilmapiirissä päätellyt,että Guatemalan demokraattisesti valittu presidentti Jacobo ArbenzGutmán oli toimillaan luomassa Neuvostoliitolle sillanpääaseman Amerikanmantereella. Arvio oli virheellinen ja osoitti, miten heikoin eväin turvallisuuselimetmolemmin puolin rautaesirippua toimivat. Seuraukset tällaisistavirhearvioinneista olivat hyvin kauaskantoisia.Kesäkuun 18. päivänä 1954 Yhdysvaltojen rahoittamat ja kenraaliCastillo Armasin johtamat joukot hyökkäsivät. Erilaisista vastoinkäymisistähuolimatta CIA:n toimeenpanema kaappaus onnistui ja presidentti Arbenzluopui vallasta.Arviot Guatemalan sotilasdiktatuurin suorittamien puhdistusten uhreistavaihtelevat 140 000–250 000 välillä. Euroopan vapaan sanan huomiooli kuitenkin omalla mantereella, eikä Guatemalan verilöyly missäänvaiheessa noussut lehdistön etusivuille. Latinalaisessa Amerikassa se herättikuitenkin aivan toisenlaista vastakaikua. Nuori argentiinalainen lääkäriErnesto ”Che” Guevara päätteli Guatemalan kaappauksen jälkeen, etteidemokraattisen järjestelmän ylläpitäminen tai rauhanomainen siirtyminensosialismiin ollut läntisessä hemisfäärissä mahdollista.CIA oli tahtomattaan saattanut alulle kehityskulun, jonka jäljet näkyvätvielä 50 vuotta myöhemmin. Yhdysvaltain salainen palvelu oli toimillaanvahvistanut kolmannen maailman toivorikkaiden johtajien ajatusta vastavoimantarpeellisuudesta. Eikä CIA ollut maailmassa yksin.148