pdf-julkaisu - Sitra

ehdotti, että perustettaisiin sotilas-poliittinen komissio, joka pohtisi liittoutuneidenpuolelle antautuvien tai siirtyvien valtioiden kanssa solmittavanrauhan ehtoja. Stalinin kirjeen pontimena oli tunne siitä, että Neuvostoliittooli joutunut nuoremman yhtiökumppanin rooliin. Siltä ei kysytty mitäänItalian poliittisten olojen järjestelyistä. Neuvostoliitto oli kuitenkin koko ajanilmoittanut, että maa on erittäin kiinnostunut Italian pohjoisafrikkalaisestasiirtomaasta Tripolitaniasta.Suuren liittoutuman läntisten osapuolten omatoimisuus Italiassa kytkeytyiselvästi ennen kaikkea Iso-Britannian strategisiin etuihin. Imperiuminlogistinen solmukohta oli Lähi-idässä. Siellä ei tarvittu uusia kilpailijoita.Omatoimisuudella oli kuitenkin varjopuolensa. Pinnan alla kyteväteturistiriidat nousivat sodan loppupuolella yhä selvemmin esiin samallakun omatoimisuus lisääntyi. Tästä syystä voidaan perustellusti sanoa, ettäsiirtymä Saksan vastaisesta sodasta liittolaisten keskeiseen kylmään sotaanalkoi Italiassa ja sai jatkonsa Romaniassa.Yhdysvaltain ja Iso-Britannian päätös jättää Neuvostoliitto Italian järjestelyjenulkopuolelle oli enteellinen ainakin kahdessa mielessä. Moskovanulkopoliittisiin päiväunelmiin kuului sodan alkuaikoina toivomus päästäsodan jälkeen osalliseksi lännen teknologiasta. Stalin painotti toistuvasti,miten tärkeää olisi jatkaa liittoutuneiden yhteistyötä rauhan oloissa. Eivätkänämä painotukset olleet pelkästään kyynistä poliittista peliä.Kominternin lakkauttaminen oli ainakin osittain yritys jarruttaa yltiövallankumouksellisiaodotuksia. Stalin yritti Euroopan kommunistijohtajillepitämissään opettavaisissa luennoissa jarruttaa kehitystä selittämällä,että uusissa olosuhteissa sosialismi on mahdollinen ilman proletariaatindiktatuuria ja vaikkapa Englannin monarkian oloissa. Stalinin tasapainoiluepäonnistui, eikä se johtunut pelkästään Neuvostoliiton pahasta tahdostatai maan johdon taitamattomuudesta.Epäonnistumiseen vaikutti ainakin kolme tekijää. Ensinnäkin kommunisminaaveen pelko kyti pinnan alla. Se oli kulkenut ympäri EurooppaaWienin kongressin ajoista lähtien ja jokaisen entisen eristysvyöhykkeen maaneliitin päähän se oli iskostunut lujasti. Katynin kaltaisten hirmutekojen paljastuminenei edesauttanut uuden poliittisen julkisivun uskottavuutta. Toisekseenajan kuluessa Neuvostoliiton johto piti aina vain ehdottomamminkiinni ajatuksesta, että etupiiri oli sen yksinomaisen määräysvallan alue.Italiasta ja Kreikasta tuli ennakkotapauksia joissa oli jo tingitty – varsinkinjälkimmäisessä – alkuperäisen sopimuksen ihanteellisista demokraattisistapelisäännöistä ja vapaista vaaleista. Kolmanneksi kommunistien arvovaltaoli samaan aikaan noussut mittasuhteisiin, joilla ei ollut välttämättä mitäänvälitöntä tekemistä asianomaisten maiden kommunististen puolueidentodellisten suoritusten tai suurvaltajohtajien prosenttilaskelmien kanssa.Jugoslavian kehitys on tästä mielessä paljastava. Churchillin ja Stalinin pro-133