pdf-julkaisu - Sitra

ammattinsa viittaa yhteyksiin Liittojen liittoon. Hänen perustamansa organisaatiootti nimekseen Pietarin työläisedustajien neuvosto, mikä ei siinätilanteessa vaikuttanut kummalliselta. Kukaan ei voinut aavistaa, että nimivalintatulisi leimaamaan kokonaisen kauden Venäjän historiassa.Pietarissa vallitsi hetken suruton ja kaaosmainen svoboda. Kaupungillavitsailtiin, että vallassa oli kaksi hallitusta. Toinen oli Witten johtama, toinenHrustaljev-Nosarin. Totuus oli, ettei kumpikaan johtanut maata. Siperianrautatiellä junat puuskuttivat länteen. Saksalais-baltialainen kenraali Paulvon Rennenkampf oli osallistunut sekä Shahonin että Mukdenin taisteluihinjapanilaisia joukkoja vastaan. Hänen saavutuksistaan siinä sodassa ei löydyerityisen kunniakkaita mainintoja. Paluumatkalla valtakunnan länsiosiin hänpuhdisti Tšitan kaupungin ja teloitti kaupungin niskoittelevan opposition.Paluu arkeen oli alkanut.Tapahtumia eivät ohjanneet sen enempää hovin lipevät juonittelijatkuin ilkeämieliset agitaattorit tehtaissa ja maaseudulla. Tapahtumia ei ohjannut28-vuotias Lev Trotski Pietarin työläisten neuvostossa, ei 35-vuotiasVladimir Uljanov eikä 37-vuotias Nikolai Aleksandrovitš Romanov. Tapahtumiaohjasi stihie – venäläiset luonnonvoimat.Petos ja peljästysKeisarillisen manifestin juonikkain muotoilu koski koolle kutsutun duumanvalmisteluja. Keisari – todennäköisesti tekstin oli luonnostellut Witte – eihalunnut siirtää julkisuudessa jo esitettyä avajaispäivää. Kaikki mahdollisetvaalitavan muutokset jäivät riippuvaisiksi hyvin tiukasta aikataulusta jokasynnytti ”ota tai jätä” -tilanteen. Duuman piti kokoontua huhtikuun 27. päivänä,ja ensimmäiset vaalikokoukset oli määrä pitää jo helmikuussa. Vaalijärjestelmänperinpohjaiselle uudistukselle ei siten jäänyt riittävästi aikaa.Muutamassa kuukaudessa syntynyt puoluejärjestelmä ei nähnyt aikataulussaongelmaa. Oktobristit eli zemstvo-liikkeen oikeisto oli mitä kiireisimmänaikataulun puolesta. He luultavasti ymmärsivät, että manifestintyhjät lupaukset paljastuisivat ennen pitkää ja siksi vaalit oli järjestettävä niinkauan kun illuusiot vielä olivat voimassa. Kadetit tunsivat, sisäisestä hajaannuksestaanhuolimatta, että he olivat sekä oikeassa että väestön suosiossa.Heille riitti, että heidän edustuksensa oli taattu. Sen avulla olisi mahdollistajatkaa uudistustyötä.Toisella puolella suurta poliittista vedenjakajaa oltiin taas sitä mieltä,että kaikki myönnytykset olivat silkkaa petkutusta. Tämä asenne ei auttanuttilanteen kylmäveristä arvioimista ja johti siten umpikujaan. Ainekset,jotka myöhemmin johtivat valtakunnan vielä suurempiin onnettomuuksiin,olivat jo muovautumassa. Sellaista kansalliseen yhtenäisyyteen pyrkivää37