pdf-julkaisu - Sitra

Puolan osalta tämä ei ollut enää mahdollista. Ja puolalainen mahdottomuussaattaisi synnyttää hallitsemattomia seurauksia muissa naapurivaltioissa.Kyräilevä loppupeliVuoden 1944 alkupuolella puna-armeijan menestykset jatkuivat. Kahden japuolen miljoonan miehen vahvuinen ja viidestä rintamasta koostuva jättiläismäinenhyökkäys työnsi saksalaiset ja heidän liittolaistensa joukot poisDneprin länsipuolisesta Ukrainasta. Puna-armeijan menetykset kaatuneinaja haavoittuneina olivat jälleen valtavat.Neuvostoliiton tappioluvut olivat siinä määrin hälyttävät, että Rooseveltja Churchill ehtivät jo epäillä, pystyisikö Stalin täyttämään lupauksensavihdoinkin toteutettavasta toisen rintaman avaamista tukevasta kesähyökkäyksestä.Stalin rauhoitteli heitä: Neuvostoliitto jatkaisi hyökkäyksiään. Jasuunnatkin olivat selvillä – Suomi ja Puola.Samanaikaisesti toteutetut operaatiot ovat monessa mielessä mielenkiintoisia.Kesällä 1944 käydyt taistelut ratkaisivat huomattavan osansodanjälkeisen Euroopan rajoista. Puna-armeija eteni pöyristyttävistä tappiolukemistahuolimatta. Mistään ei näyttänyt löytyvän sellaista vastavoimaa,joka kykenisi pysäyttämään tämän ihmisiä suruttomasti uhraavansotakoneen.Kesäkuun taisteluissa Kannaksella Leningradin rintama menetti kymmenessäpäivässä 30 000 miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Suhteellisenatappiona luku on jo suuri – hiukan alle 20 prosenttia. Seuraavassa vaiheessaKarjalan rintama menetti elokuun 9. päivään mennessä yli 60 000 miestä elinoin 30 prosenttia elävästä voimastaan.Hyvin johdettu puolustus, jolla on maasto puolellaan ja jonka taistelumoraalion korkea, pystyi siis pysäyttämään vastapuolen hyökkäyksenaiheuttamalla riittävän suuret tappiot. Sama saattaisi pitää paikkansa taisteluissaPuolan maaperällä.Kesäkuun 22. päivänä 1944 Neuvostoliitto aloitti hyökkäyksensä Pripjatinsuoalueen pohjoispuolella suuntana Minsk. Saksan HeeresgruppeMitte tuhoutui käytännössä seuraavien viikkojen taisteluissa virheellistentiedustelujohtopäätösten seurauksena ja valtavan ylivoiman edessä. Rintamallaei ollut reserviä eikä Adolf Hitler suostunut kenraaliensa pyyntöihinsaada perääntyä. Neuvostoliiton tappiot olivat kuitenkin tälläkin rintamallavaltavat. Hyökkäyksen alkupäivästä heinäkuun loppuun mennessä menetyksetolivat 440 879 miestä, joista 97 232 kaatuneina. Varsovan portillapuna-armeija oli menettänyt 29,8 prosenttia elävästä voimastaan. Vielä ratkaisevammantakaiskun Neuvostoliiton armeija koki elokuun ensimmäisinä127