pdf-julkaisu - Sitra

Työnantajat pelästyivät moisia vaatimuksia ja kieltäytyivät tukemastakomission esityksiä. Heidän mielestään työläisten tyytymättömyys johtui ennenkaikkea poliittisen järjestelmän puutteista, ei työolosuhteista.Komissioiden kohtalo viittaa laajempaan yhteiskunnalliseen ongelmaan.Kukaan ei näyttänyt tietävän, miten tulisi edetä yhteisten tavoitteidenpuolesta. Helmikuun 18. päivänä Nikolai julkaisi manifestin jossa tuomittiinjyrkin sanoin yritykset muuttaa maan poliittista järjestelmää vieraiden periaatteidenpohjalta. Samana iltana hän antoi määräyksen senaatille pohtiaja punnita niitä esityksiä, joita yksityiset henkilöt ja organisaatiot olivat tehneet.Kehotus oli mahdollisesti täynnä hyvää tarkoitusta, mutta osoittautuiharkitsemattomaksi virheeksi.Muutamassa viikossa kehotus oli synnyttänyt satoja kokouksia, joissaotettiin innokkaasti kantaa maan tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin. Aivanliian myöhään viranomaiset yrittivät korjata erehdystään korostamalla, ettäpoliittisia kokouksia koskevat rajoitukset olivat edelleen voimassa. Politiikanpäiväjärjestys oli siirtynyt selvästi vasemmalle. Tsaarin ja hallituksen arvovaltaoli vahingoittunut. Vaatimukset, jotka vielä vuosi sitten olivat tuntuneetmahdottomilta, olivat nyt tavanomaisia, ja ne koskivat demokratian ydintä:äänioikeutta.Kokoukset ja niissä hyväksytyt kannanotot eivät välttämättä olleet sinänsävaarallisia yhteiskuntajärjestyksen kannalta. Suurin osa vaatimuksistasyntyi zemstvo-järjestelmän elimissä, jotka edustivat melko ohutta yhteiskunnallistakerrostumaa. Samaan aikaan yleinen lakkoliike kuitenkin kasvoihuomattavaksi tekijäksi.Järjestys horjuuVenäjän ensimmäisen vallankumouksen kuvauksissa hämmästyttää tiedotväliportaan hallinnon lamaantumisesta. Ilmiö johtui varmasti osittain autoritaarisestahallintomuodosta. Ilman selkeitä käskyjä ja ohjeita väliporrasei uskaltanut tehdä mitään. Tämä saattoi yhteiskunnan jokapäiväisen toiminnanvaarallisella tavalla oikukkaaksi. Ei ollut kuin kaksi toimintatapaa:auki tai kiinni.Epäjärjestys kasvoi jo keväällä 1905 valtaviin mittasuhteisiin. Useissakaupungeissa paineet purkautuivat juutalaisväestöä vastaan suunnattuinaväkivalta-aaltoina. Kevään pahin pogromi tapahtui Žitomirin kaupungissa,jonka väestöstä noin 60 prosenttia oli juutalaisia. Juutalaisvastaiset pogromiteivät kuitenkaan sinänsä vaarantaneet yhteiskuntajärjestystä. Yleinenkäsitys äärioikeiston piirissä oli, että juutalaiset olivat kaikkien demokraattistenvaatimusten salaliittolaisia alullepanijoita. Mustasotnialaisten hyökkäyksetjuutalaisia vastaan antoivat siten yltiönationalistiselle oikeistolle30