pdf-julkaisu - Sitra

keskeisessä roolissa. Se edusti selvintä ja laajinta demokraattista valtaa, huolimattaNKP:n aikoinaan toteutuneista yrityksistä luoda hallittavissa olevapseudoparlamentaarinen elin. Päätöksissään se oli alkuvaiheessa harkitsevinja kriittisin parlamentti vuonna 1906 kokoontuneen ensimmäisen duumanjälkeen. Ja sen kohtalo oli hyvin samanlainen.Kansainvälisesti se oli huonossa huudossa. Se oli eittämättä jäänneNeuvostoliiton ajoilta, mutta niin oli melkein kaikki muukin. Jeltsin, Gaidarja Tšubais olivat kaikki NKP:n kasvatteja siinä missä kommunistisen puolueenjohtaja Gennadi Zuganovkin.Parlamentti hoitaa tehtävänsäDemokratian teorian mukaisesti parlamentin tehtävä on suojella kansaatoimenpanevan vallan liian diktatorisilta tai kansan etuja loukkaavilta päätöksiltä.Vuoden vanha päätös markkinoiden vapaudesta ei ollut tuottanutBoris Jeltsinin lupamaa hyvinvointia ja talouskasvua, eikä yksityistäminenollut tuottanut sitä pienomistajien demokraattista joukkoa, josta AnatoliTšubais oli yksityistämisen alkuvaiheessa teorian oppikirjan mukaisesti puhunut.Parlamentille oli koittanut jarruttamisen aika.Joulukuussa 1992 kansanedustajat vaativat Jegor Gaidarin hallitukseneroa. Vaatimus oli alkusoitto presidentin ja parlamentin välisen ristiriidankasvulle. Vaatimus johti nopeasti arvovallalla ladattuun konfliktiin, jossa ensinyritettiin löytää kompromissi. ”Punaisten toimitusjohtajien” ykkösmies,Gazpromin päällikkö Viktor Tšernomyrdin, nousi pääministerin paikalle.Kompromissi oli voimassa kaksi kuukautta. Siinä välissä Jeltsinin esikuntaoli ymmärtänyt, että ristiriita oli ratkaistavissa heidän edukseen kansanäänestyksellä.Esikunta oletti, että Jeltsinin arvovalta oli vielä niin ylivoimainensuhteessa parlamenttiin, että kansanäänestys oli voitettavissa.Parlamentti otti haasteen vastaan ja kielsi kaikenlaiset kansanäänestykset.Samalla se hyväksyi perustuslain muutoksen, joka antoi sille oikeudenasettaa presidentti valtakunnanoikeuden eteen. Jeltsin vastasi ottamalla itselleenpoikkeusoikeudet, jotka kulkivat nimellä ”erityinen johtamistapa”(osboyi porjadok uprvalenija). Sen voimalla kansanäänestys vietiin läpi, ja joäänestysaktiivisuus osoitti, että presidentin arvovalta kesti vielä. Äänestyksentulos ei kuitenkaan ollut yksiselitteinen, vaikka valtaosa kaikista joukkotiedotusvälineistäyksipuolisesti kannatti presidentin esitystä. Esitys kansanedustajienkongressin hajottamiseksi ei saanut tarvittavaa tukea.Jännittyneissä olosuhteissa psykologinen sota Moskovan Valkoisen talonja Kremlin välillä jatkui syksylle asti. Syyskuun 21. päivänä Jeltsin lopettiasetuksella kansanedustajien kongressin. Kolme päivää myöhemmin alkoikongressin poikkeusistunto. Molemmat tahot valmistelivat kiireisesti uutta166