pdf-julkaisu - Sitra

ehdotusta. Ribbentrop-sopimuksessa vedetty raja Saksan valloittaman jaNeuvostoliitolle jätetyn osan välillä noudatti yllättäen pääsääntöisesti ns.Curzon-linjaa. Jatkossa asiat mutkistuivat entisestään.Saksan hyökkäyksen pysäyttämisen yhteydessä joulukuussa 1941 Neuvostoliitonjohto ryhtyi hieman ylioptimistisesti suunnittelemaan sodanjälkeisiäratkaisuja. Keskusteluissa Iso-Britannian ulkoministeri Anthony Edeninkanssa Stalin nosti esille suunnittelemansa Euroopan sodanjälkeisenjärjestyksen yleiset ehdot. Niihin kuuluivat Suomen vuonna 1940 luovuttamatalueet, Baltian maat, ensimmäisen maailmansodanjälkeisen Puolanitäiset osat ja Bessarabia.Tälle suunnitelmalle suuren liittoutuman läntiset osapuolet antoivat hiljaisensiunauksensa Teheranin huippukokouksessa. Neuvostoliiton länsirajanohella nousivat esille etupiirit. Tämä ongelma oli sekä semanttinen että syvästipoliittinen. Yhdysvalloissa ei ollut mahdollista puhua julkisesti etupiireistä. Sellainenpuhe edusti vanhanaikaista kolonialistista ja imperialistista sanankäyttöä.Tämä politiikan semanttinen taso ei tietenkään estänyt Yhdysvaltoja pitämästäkiinni sekä Monroe-doktriinin laajentumisesta hyvin todelliseksi yhdysvaltalaiseksietupiiriksi. Samaan aikaan Yhdysvaltain kongressi asetti valiokunnan miettimäänmaan strategisia etuja, joihin kuului osa Lähi-idän öljyvaroista. Yleisellätasolla voidaan sanoa, että Washingtonin taloudellinen ja teknologinen yliherruusteki mahdolliseksi puolustaa maan etuja ilman muodollista etupiirijakoapitäytymällä vapaakaupan puhtaiden vaatimusten puitteissa.Iso-Britannia oli kuitenkin toista maata. Lontoossa oli jo vuosisatojatotuttu näkemään maailma erilaisten etupiirien kautta. Siksi ei ollut yllättävää,että Winston Churchill ja Josif Stalin pääsivät yhteisymmärrykseenChurchillin esittämien prosenttilukujen pohjalta.Teheranin, Jaltan ja Potsdamin kokouksissa tehtiin asiallisesti jako, jokatunnusti, että Neuvostoliitolla on oma etupiirinsä ja että Moskovalla tämänetupiirijaon puitteissa on oikeus edellyttää etupiiriltään ystävällismielisiähallituksia.Uuden Euroopan voimasuhteista ei ollut muutenkaan epäselvyyttä.Charles Bohlen, joka toimi Rooseveltin tulkkina Teheranissa ja jolla oli pitkäkokemus eurooppalaisesta diplomatiasta, totesi välittömästi Teheraninkokouksen jälkeen: ”Lopputulos tulee olemaan, että Neuvostoliitto on ainoatärkeä sotilaallinen ja poliittinen voima Euroopan mantereella.”Teoriassa kaikki oli siis jokseenkin selvää. Sitten siirryttiin käytäntöön.Italialainen tapausKesällä 1943 Yhdysvallat ja Iso-Britannia valtasivat Sisilian ja Manner-Italian.Elokuussa Stalin kirjoitti Rooseveltille ja Churchillille kirjeen, jossa hän132