pdf-julkaisu - Sitra

laski Puolan ja Vladimirin tekstiilialueilla. Talonpoikien mahdollisuudet ansaitaverorahojaan teollisuustöissä vähenivät. Verot piti maksaa myymälläjo ennestään riittämättömiin huvenneita viljavarantoja. Talouden kehitysennakoi siten ongelmien kasvua. Oikeistoliberaalinen oppositio oli kuitenkinlojaali ja tuki sotaponnistuksia. Se jätti puolestaan tilaa uusille poliittisillevoimille, joiden toimintavapaus hieman yllättäen laajeni sisäministeriVjatšeslav Plehven murhan jälkeen.”Liberaali” sisäministeriPlehve murhattiin heinäkuussa 1904. Nikolai II empi pitkään ennen kuinpäätti lopulta nimittää ruhtinas Pjotr Svjatopolk-Mirskin Plehven seuraajaksi.Päätöksellä oli kauaskantoisia seurauksia – ei niinkään Mirskin edustamanlinjan vuoksi, koska sellaista ei varsinaisesti ollut, vaan tapahtumienarvaamattoman kulun vuoksi.Mirski kuului siihen osaan tsaarinvallan eliittiä, joka oli vakuuttunut,että liian repressiivinen politiikka toimi sen omia tarkoitusperiä vastaan.Hänen pitkä kokemuksensa kuvernöörinä eri puolilla Venäjää oli opettanuthänelle ainakin kaksi asiaa: jonkinlainen perustavaa laatua oleva luottamushallitsijan ja hallittujen välillä on yhteiskunnalle välttämätön, ja Venäjänkaltaisessa laajassa valtakunnassa on päätöksenteko pakko desentralisoida.Ohjelma ei siis ollut erityisen radikaali, mutta kuvastaa hyvin Mirskiä”rehellisenä miehenä”.Käytännössä Mirskin politiikka tarkoitti tukeutumista zemstvo-laitoksenarvovaltaan. Sen johdossa olivat toimineet yläluokan ja älymystönvalistuneet kerrostumat, mutta Nikolain jyrkkä reaktio esimerkiksi Tverinzemstvon vaatimuksiin heti kruunajaisten jälkeen, oli johtanut toimenpiteisiinjoilla aktivisteja oli kielletty toimimasta liikkeessä. Nyt zemsyt aavistivatettä tilanne oli muuttunut ja ryhtyivät välittömästi järjestämään toimintaansauudelta pohjalta.Zemstvo-liikettä oli aiemmin tiukasti kielletty järjestämästä minkäänlaistavaltiovallan kanssa kilpailevaa toimintaa. Sellaiseksi katsottiin muunmuassa yhteydenpito kuvernementtien rajojen yli. Zemstvo sai siis askarrellavain omassa piirissään, ja esivalta oli vakuuttunut – eikä aiheetta –, ettälaajempi yhteydenpito johtaisi ennen pitkää vaatimuksiin, jotka olisivat ristiriidassatsaarin yksinvaltiuden kanssa.Mirskin nimitys synnytti välittömästi suunnitelman zemstvo-kongressinjärjestämisestä. Lokakuun 31. päivänä 1904 zemstvo-liikkeen johtohenkilötIvan Petrunkevitš, Vladimir Gessen ja ruhtinas Georgi Vlov olivat pyytäneetaudienssin Mirskiltä saadakseen luvan järjestää seuraavalla viikolla zemstvoliikkeenkokouksen Pietarissa. Lyhyt varoitusaika kertoo ainakin kahdesta24