pdf-julkaisu - Sitra

Valta ja vallanhimoHelmikuun vallankumous oli tavallaan alkanut vasemmistohegeliläisen oppikirjanmukaan. Pietarin työläis- ja sotilasedustajain neuvoston toimeenpanevassakomiteassa menševikeillä oli ideologisella tasolla suurin vaikutusvalta.He olivat vakuuttuneita siitä, että kumoukset noudattaisivat jonkinlaista järjestystä.Johtopäätös oli tietenkin doktrinäärinen. Miksi juuri vallankumousyhtäkkiä olisi noudattanut jotain järjestystä, kun mikään muu ei osoittanuttaipumusta sellaiseen? Tästä ristiriidasta huolimatta menševikkien päätösnoudattaa tätä järjestystä osoitti sekä viisautta että realismia.Sotilastaloudellinen keskuskomitea (TsVPK) oli rakentanut silloisissaoloissa kohtalaisen toimivan paikallisen verkoston, jolle oli nyt mahdollistasiirtää erilaisia hallinnollisia ja taloudellisia tehtäviä. Oppikirjanmukainenselkeä työnjako toimenpanevan hallituksen ja valvovan neuvoston välillä toteutuisiten monessa mielessä. Tämän linjauksen mukaan yksikään Pietarintyöläisneuvoston edustaja ei saanut istua väliaikaisen hallituksen ministerinä.Oli ylläpidettävä selkeä ideologinen välimatka porvarillisen vallankumouksenedustajien ja proletariaatin joukkojen välillä.Mutta politiikka on kuitenkin myös henkilökohtaisten turhamaisuuksiennäyttämö. Sen neuvosto koki heti alussa.Pavel Miljukov oli se henkilö, joka käytännössä kokosi ministerilistaa.Valinnat eivät olleet erityisen vaikeita. Paikat kuuluivat ennen kaikkea vapaaehtoisjärjestöjenjohtomiehille. TsVPK:n työläisedustajat kunnioittivat neuvostonpäätöstä eivätkä pyrkineet hallitukseen. Yksi henkilö ei kuitenkaanpystynyt vastustamaan vallan kiusausta: Aleksandr Kerenski.Näytelmä, jonka Kerenski esitti neuvoston kokouksessa, oli taitavastilaadittu. Hän saapui saliin ja kysyi tunnetun teatraalisuutensa kaikella kaunopuheisuudella,luottaako neuvosto häneen: ”Jos te ette luota minuun,niin kuolen mieluummin.” Vastaus oli äänekäs kyllä.Kerenski selitti, että hänen oli ollut pakko suostua ministeripaikkaan,että hän oli jo päättänyt vapauttaa kaikki poliittiset vangit ja että hänellä olinyt porvarit peukalonsa alla eikä hän aikonut päästä heitä pälkähästä.Poikkeaminen periaatteesta hyväksyttiin huutoäänestyksellä. Samallasyntyi poikkeuksellinen valta-asetelma: ns. kaksoisvallan toinen valtakeskussyntyi yhden miehen poliittisessa teatterissa, joka sen jälkeen pitkälle ohjasisekä virallisen hallituksen että neuvoston toimintaa.Venäjän vallankumous on täynnä kertomuksia, joissa agitaattori saapuujoukkojen eteen ja selittää, että keisari on kukistunut ja että nyt pystytetääntyöläisten tai talonpoikien tasavalta. Ihmiset hurraavat ja juhlivat – jailmoittavat välittömästi valitsevansa puhujan uudeksi keisariksi.Kerenski oli Venäjän ensimmäinen työläisjohtaja, joka ymmärsi takapajuistenjoukkojen taipumuksen henkilöpalvontaan. Hän käytti sitä häikäi-66