pdf-julkaisu - Sitra

Suurlähettilään muistioTässä vaiheessa presidentti Roosevelt sai William C. Bullittiltä muistion.Bullitt oli mielenkiintoinen henkilö. Radikaalissa nuoruudessaan hän oliyhdessä ruotsalaisen kommunistin Karl Kihlbomin kanssa yrittänyt toimiaNeuvosto-Venäjän puolesta Versaillesin rauhanneuvotteluissa. 20-luvullahän oli mennyt naimisiin John Reedin lesken kanssa, eronnut, siirtynyt oikealleja kirjoittanut lukuisia kommunismin ja natsismin vastaisia pamfletteja jaartikkeleja. Rooseveltin hallituksen tunnustettua Neuvostoliiton hänestä tuliYhdysvaltain ensimmäinen Moskovan-suurlähettiläs.Bullittin muistion sanoma oli suoraviivainen ja selkeä: Eurooppa olinyt vaarassa joutua Neuvostoliiton hallitsemaksi. Venäläisille ei siis saanutantaa periksi – ei missään mielessä.Bullitt ei ollut näkemyksissään yksin. Rooseveltin kotirintamalla olivatseuraavat presidentinvaalit nousemassa esille ja republikaaninen puolue etsiistuvan presidentin hallinnon heikkoja puolia. Liian suuri myötämielisyystai suoranainen heikkous Neuvostoliiton kasvavan vaikutusvallan edessäoli aihe, joka sopi hyvin Yhdysvaltain poliittisen kulttuurin sisäisiin kahnauksiin.Miltei kaikki poliitikot maailmalla olivat aliarvioineet Neuvostoliitonkestokyvyn. Länsiliittoutuneiden taloudellinen ja materiaalinen apu oli ollutrunsaskätistä, mutta ei kuitenkaan niin suurta, että yksinomaan se olisipystynyt muuttamaan voimasuhteita ratkaisevasti. Neuvostoliitto oli nousemassaEuroopan vaikutusvaltaisemmaksi suurvallaksi. Se olisi sodan lopussaglobaalinen suurvalta, joka vaikuttaisi sekä Atlantin että Tyynen valtamerensuunnilla. Tarkkanäköisimmät havaitsivat tämän muutoksen jo 1942 loppupuolella.Heihin kuului Urho Kekkonen.Tämä orastava ymmärrys oli samalla kylmän sodan alkuvaihe. Neuvostoliitonja länsiliittoutuneiden välille syntyi entistä enemmän kitkaa.Yhdysvaltain sotilaallinen johto ryhtyi jo tässä vaiheessa suunnittelemaansodanjälkeisen maailman rakenteita. Siihen kuului lentotukikohtien verkostoja verkoston strategiset alueet. Syntyi taktinen peli, joka enteili tulevia javakavampia yhteenottoja.Iso-Britannian ja Yhdysvaltain halu jättää Neuvostoliitto Italian ratkaisujenulkopuolelle liittyi juuri tähän strategiseen pelikenttään. Neuvostoliittovastasi tunnustamalla Charles de Gaullen johtaman vastarintaliikkeen.Palkintona tästä Moskova sai sodanjälkeisen Puolan kansainvälistä asemaakoskevan lupauksen. Sen myötä Puola oli nousemassa kansainvälisen politiikankipukohdaksi.125