pdf-julkaisu - Sitra

Jäätyvät välitErityisen tarkkaavaiset huomioitsijat tai poliittisten sisäpiirien miehet tiesivätjo rauhanjuhlien yhteydessä, että riemukkaat puheet jatkuvasta yhteistyöstäolivat lähinnä tarkoituksenmukaista poliittista peliä sotaväsymystä potevienja raunioissa ahertavien kansalaisten rauhoittamiseksi.Sodan eurooppalaista loppunäytöstä on läntisessä kirjallisuudessayleensä kuvattu otsikolla ”Berliinin kilpajuoksu”. Kilpajuoksijan rooli oli annettuNeuvostoliitolle, mutta kilpajuoksu oli länsiliittoutuneiden ongelma.Siitä kertoo länsirintaman komentajan Dwight D. Eisenhowerin toteamus,ettei hän ymmärrä, miksi lännen sotilaita pitää uhrata kilpajuoksuun, kunjohtajat jo olivat sopineet uuden Saksan jakamisesta. Alullepanija oli WinstonChurchill, joka selkeämmin kuin muut läntiset johtajat ymmärsi, ettävanha maailmanjärjestys oli muuttunut ja että oli pelastettava mitä vieläpelastettavissa oli. Taustalla olivat vuosien 1942–43 virhearviot Neuvostoliitonkyvystä pysäyttää ja lyödä takaisin Saksan sotavoimat. Länsiliittoutuneetolivat päättäneet varmistaa strategisesti merkittävät alueet Välimerensuunnassa. Sillä aikaa Neuvostoliitto oli edennyt yllättävän nopeasti kohtiEuroopan sydäntä, ja länsirintama oli auttamattomasti myöhässä. Nyt lännelläoli kiire. Sodanjälkeisen ajan politiikka oli astunut näyttämölle.Stalin ja poliittiset suhteetPotsdamin kokouksessa kesällä 1945 uusi kansainvälinen tilanne oli jo aistittavissa.Harry S. Truman oli alun alkaen suhtautunut paljon pidättyväisemminNeuvostoliittoon kuin hänen edeltäjänsä Roosevelt. Churchill olitunnettu kommunismin vastustaja, mutta Stalin tunsi, että he ymmärsivättoisiaan. Konservatiivien tappio Englannin vaaleissa johti kuitenkin kokouksenosallistujien vaihtumiseen. Neuvottelupöytään istuivat Clement Attlee ja136