pdf-julkaisu - Sitra

Josif Stalin oli äärimmäisen epäluuloinen ja mahdollisesti vainoharhainen.Franklin D. Roosevelt oli lahjakas ja laskelmoiva. Hänen johtotähtenäänoli Yhdysvaltain kansallinen etu, jota ei mitenkään voitu enää määritellämuuten kuin globaalisesti.Ristiriidat eivät kuitenkaan koskeneet yksinomaan asioita, joiden merkitysselviäisi ulkopuolisille vasta sodanjälkeisen kauden itä–länsi-ristiriitojenvalossa. Iso-Britannia piti määrätietoisesti kiinni imperiumistaan, ja yhdysvaltalaisetpoliitikot olettivat siitä syystä, että sodanjälkeisen maailman rakentaminensynnyttäisi kitkaa nimenomaan Iso-Britannian kanssa.Neuvostoliittolainen lähestymistapa oletti – Leninin imperialismi-teorianpohjalta – että kapitalististen maiden sisäiset ristiriidat johtaisivat uusiinkonflikteihin, joista sosialistinen maailmanvallankumous saisi lisäpontta.Eikä Stalinin kiireisesti solmima sopimus Saksan kanssa kesällä 1939 lisännytlänsivaltojen luottamusta. Kaiken lisäksi sekä Stalin, Roosevelt ettäChurchill pelkäsivät, että toinen osapuoli tekisi sopivan tilaisuuden tullenerillisrauhan Saksan kanssa.Kysymys ”toisesta rintamasta”Epäluulo kiteytyi kahteen sotilaallisesti tärkeään seikkaan: Neuvostoliiton todellisetsotatavoitteet ja toisen rintaman avaaminen. Ne kietoutuivat toisiinsahyvinkin monimutkaisella ja salattujen tavoitteiden hämärtämällä tavalla.Neuvostoliitto avasi pelin jo myöhäissyksyllä 1941. Ulkoministeriössävalmisteltiin luonnosta liittolaisten sopimukseksi maan länsirajoista.Lähtökohtana oli, että Ribbentrop-sopimuksen ja talvisodan seurauksenasyntyneet rajat jäisivät voimaan. Luonnos esitettiin ulkoministeri AnthonyEdenille joulun alla 1941.John Erickson olettaa kirjassaan The Road to Stalingrad, että Stalinin päätösesittää luonnos Edenille liittyi Moskovan edustalla saavutetun torjuntavoitonsynnyttämiin optimistisiin tunnelmiin. Länsiliittoutuneet olivat riippuvaisiaNeuvostoliiton menestyksestä ja saattaisivat siitä syystä hyväksyäStalinin esityksen, vaikka se olikin ristiriidassa Atlantin julistuksen kanssa.Keväällä 1942 Molotov kävi Lontoossa neuvottelemassa sopimuksesta.Stalin lähetti hänen peräänsä sähkösanoman, jossa käski Molotovia luopumaanesityksestä. Sodassa jälleen koetut takaiskut ja saksalaisten eteneminenitärintaman kaakkoissuunnalla edellyttivät, että länsiliittoutuneetavaisivat toisen rintaman. Heitä ei sen vuoksi kannattanut häiritä ikävillärajakysymyksillä.Molotov jatkoi neuvottelumatkaansa Washingtoniin ja sai Rooseveltiltälupauksen, että toinen rintama avataan ennen vuoden loppua. KysymysPuolan itärajasta oli hetkellisesti siirtynyt taka-alalle.121