pdf-julkaisu - Sitra

inä tarmokkaasti ja taitavasti Aleksanteri III:n loppukaudesta aina 1903 asti.Onnettoman Japanin sodan jälkeen Witte sai tehtäväkseen neuvotella rauhanehdot.Hän hoitikin ne erittäin menestyksellisesti. Hän palasi rauhanneuvotteluistaentistä rauhattomammalle Venäjälle tilanteessa, jossa tsaarin hallinto olijo melkein pakokauhun vallassa vallankumouksen kasvavassa puristuksessa.Neuvotteluissa kriisin ratkaisemiseksi Witte esitti Nikolai II:lle kaksivaihtoehtoa: joko yksinvaltias antaa diktaattorin tehtäväksi hukuttaa vallankumousvereen tai hän antaa periksi ja lupaa perusteellisia ja perustuslaillisiauudistuksia.Siinä tilanteessa vain toinen vaihtoehto oli toteutettavissa eikä Nikolai– näin voidaan jälkeenpäin päätellä – koskaan antanut Wittelle anteeksi tätäyksinvaltiutta alentavaa neuvoa. Tsaari joutui lokakuun manifestin myötäluopumaan jostain sellaisesta pyhäksi kokemastaan, josta hänellä ei itseasiassa omasta mielestään ollut oikeutta luopua. Yksinvaltius ei ollut hänestävaan Jumalasta.Hovin hallinto vai vedenpaisumusSergei Wittestä ei tullut pitkäaikaista pääministeriä. Järjestelmä tarvitsi hänenpalveluksiaan silloin, kun kriisi oli syvimmillään. Hän sai nimityksensälokakuussa 1905, ero tuli jo huhtikuussa 1906.Heti alkuvuodesta 1906 hovipiiri Nikolain ympärillä oli vakuuttanuthallitsijalle, että lokakuun manifestia ja duuman vaaleja koskevaa lakiaoli täydennettävä tsaarin antamalla perustuslailla. Huhtikuun perustuslakitarkoitti sekä sisällöllisesti että muodollisesti syksyn vapautta julistavanmanifestin mitätöimistä. Manifestissa oli luvattu, ettei yksikään laki astuisivoimaan ilman duuman hyväksyntää. Uusi perustuslaki annettiin kuitenkinhuhtikuun 23. päivänä, ja se astui voimaan heti. Esittelyssä tsaari lisäsi valtaoikeuksiensamäärittelyyn sanan ”autokraattinen”.Perustuslaki sisälsi myös poikkeuspykälän (pykälä 87), joka antoi hallitukselleoikeuden säätää lakeja silloin, kun duuma ei ollut koolla.Perustuslain hyväksyminen juuri ennen ensimmäisen duuman juhlallistaavaamista oli synnyttänyt syvän arvovaltaristiriidan. Vaalirajoituksista huolimattaduuman suuri enemmistö oli perustuslaillisen monarkian kannalla.Nopeasti hyväksytty uusi perustuslaki oli tsaarin rajattomien valtaoikeuksienkannalla. Tämä ristiriita syveni nopeasti.Witte oli alun alkaen noussut esille liberaalina poliittisena vaihtoehtona.Kevättalven juonitteluissa hän oli, asemansa säilyttämiseksi, liukunut oikealle,mutta hovitaantumus ei luottanut häneen. Perustuslain hyväksymisenjälkeen hän jäi tyhjän päälle, ja hänen selkänsä takana ryhdyttiin etsimäänsopivaa seuraajaa.39