pdf-julkaisu - Sitra

mielenosoituksen vuonna 1912 tapahtuneen Lena-joen verilöylyn muistoksi.Siihen osallistui ainoastaan 8 000 työläistä. Syksyn liikehdinnät olivat siispääasiallisesti spontaaneja.Tämä spontanismi, johon järjestysvalta oli tutustunut jo vuosisadanalussa, on hallitseva myös jatkossa, ja sen tunnusmerkkinä on liikehdinnänäkillinen synty ja arvaamaton kulku.Vanhan vallattomuusHeti alkuvuodesta 1917 jännitys Pietarissa kasvoi. Verisunnuntain muistomielenosoitukseenosallistui jo 120 000 ihmistä. Puolitoista kuukauttamyöhemmin vietettiin kaupungissa kansainvälistä naistenpäivää.Virallisen ilmoituksen mukaan varastoissa oli vielä riittävästä jauhojakaupungin tarvetta varten, mutta sotaväsymys ja jatkuva jonottaminentuntuivat jo tavattoman raskailta. Tämä taakka oli ennen kaikkea naistenharteilla. Kansainvälisen naistenpäivän mielenosoitukset kasvoivat mittaviksi,ja poliisin raportit kertovat, että sotilaat asettuivat mielenosoittajienpuolelle. Pietarin varuskunta oli kumouksen puolella.Erityistä päänsärkyä tämä aiheutti sotilasjohdolle. Varuskunnan kapinaaei voitu enää kukistaa pienillä eliittijoukoilla. Isompien osastojenkuljettaminen Pietariin olisi taas vaikuttanut rintamalinjojen kestävyyteen.Stavkassa operaatioita johtanut kenraali Aleksejev asettui viimeistään tässävaiheessa uuden hallituksen puolelle. On paljon oheistietoa, joka viittaasiihen, että hän oli kuulunut Gutškovin salaliittoon jo aikaisemmin.Ohrana kyllä aavisti, että kehitys oli karkaamassa sen käsistä, mutta eiuskaltanut puuttua duuman jäsenten edesottamuksiin. Jotain piti kuitenkintehdä, ja poliisi päätti täyttää virkavelvollisuutensa sotataloudellisen komi teantyöläisedustajien vangitsemisella. Sulkemalla työläisedustajia Krestyn vankilaanohrana osoitti lähinnä kyvyttömyyttä ymmärtää mitä todellisuudessa olitapahtumassa. Samalla luotiin työläisten tarvitsemia marttyyrihahmoja.Lakkoaalto ja sotilaskapina johtivat nopeasti vangittujen vapauttamiseen.Kuin sattumalta sotataloudellisen komitean työläisedustajat saapuivatTaurian palatsin eteen ja kohtasivat siellä Tseidzen ja Kerenskin. Paikalla olimyös Hrustaljev-Nosar, vuoden 1906 vallankumouksen Pietarin neuvostonensimmäinen puheenjohtaja. Tilanne synnytti päätöksen palata edellisenvallankumouskauden järjestömuotoihin: Pietarin työläisedustajien neuvostonväliaikainen toimeenpaneva komitea astui näyttämölle.Seuraavan päivän kaoottinen kokous täydensi toimenpanevaa komiteaa,ja samalla syntyi päätös sen laajentamisesta. Neuvoston nimeksi tuliPietarin työläis- ja sotilasedustajien neuvosto. Yhdenkään tehtaan edustajaaei valittu toimenpanevan komitean jäseneksi. Vallankumous oli siis alkanut.63