pdf-julkaisu - Sitra

Hyökkäysvalmistelujen aikana uusi ylikomentaja alkoi syystäkin epäilläarmeijansa taisteluvalmiutta, mutta satojatuhansia omia kuviaan rintamallalevittänyt sotaministeri uskoi, että hänen kutsumuksensa oli Venäjän pelastaminen.Ja luottamus liittolaisten kesken oli säilytettävä.Hyökkäys aloitettiin tykistötulituksella 16. kesäkuuta. Vielä kesäkuun20. päivänä kaikki näytti kohtalaisen hyvältä ja oikeistolainen lehdistö oli joinnoissaan. Saksalaisten vastahyökkäys alkoi 21. päivänä, ja rintama murtuihetkessä.Katastrofi oli täydellinen. Tiedot kaatuneiden ja haavoittuneiden lukumäärästäovat hyvin epätarkkoja, mutta menetykset nousivat ainakin400 000 mieheen. Väliaikaisen hallituksen poliittiset menetykset olivat mahdollisestivielä suuremmat. Kesähyökkäyksen myötä hallitus oli osoittanut,ettei se pystynyt yhdistämään kaksoisvallan ristiriitaisia tavoitteita.Vallankumouksellinen sekasorto, sotaväsymys ja puute kaikesta olivat yhdessäsotilaskomiteoiden ja neuvoston käskyvallassa olevan Pietarin varuskunnankanssa tehneet armeijan taistelukyvyttömäksi. Tämä tosiasia olisi viimeistäänkesähyökkäyksen jälkeen pitänyt hyväksyä ja vetää siitä johtopäätökset.Kerenskiltä kysyttiin paljon myöhemmin, miksi epäonnistuneen kesähyökkäyksenjälkeen ei päädytty erillisrauhan solmimiseen. Kerenskin vastausjälkiviisaan kysymykseen oli: ”olimme naiiveja”. Totuudenmukaisempivastaus olisi ehkä ollut: olin vallan sokaisema.Erillisrauha ei enää olisi ollut liittoutuneille suuri katastrofi. He olisivattietenkin protestoineet ja uhanneet erilaisilla vastatoimilla. Päätöshänolisi merkinnyt, että heidän armeijansa olisivat kärsineet poliittisesti vaikeitamiestappioita. Yhdysvallat oli kuitenkin juuri päättänyt osallistua sodanloppuselvitykseen eivätkä liittolaiset enää uskoneet Venäjän kykyyn käydätehokasta sotaa. Venäjän tehtäväksi jäi siis ainoastaan saksalaisten sotajoukkojensitominen itärintamalla.Sekin tehtävä tuntui hyödylliseltä, koska yksikään maailmanpolitiikansilloisista suurmiehistä ei voinut ymmärtää, että sodan kyyniset ratkaisutpalvelivat Nikolai II:n entisen rakastajattaren Krzesinskajan talossa kokoontuviabolševikkejä ja että sillä asialla tulisi olemaan lähitulevaisuudessa valtavamerkitys.Väliaikaisen hallituksen vaihtoehdot olivat vähissä. Piti valita joko kurinja järjestyksen palautuksen tai rauhan ja maanjaon välillä. Molemmatvalinnat sisälsivät äärimmäisen vakavia moraalisia ja poliittisia seurauksia,jotka olivat jo maaliskuun ensimmäisistä päivistä lähtien varjostaneet sekäväliaikaisen hallituksen että Pietarin neuvoston elämää.Uuden hallituksen ensimmäiset päätökset toukokuussa olivat synnyttäneetvoimakkaita ristiriitoja. Bolševikkien suosio lähti uuteen nousuun, jokakiihtyi kesähyökkäyksen ja hallituksen saamattomuuden myötä. Ja jos valintojaei tehdä, tekemättömien päätösten seuraukset tulevat pyytämättä.73