Teatterikasvatuksen ohjaajakoulutusopas 2/2011 - Kansalaisfoorumi

Teimme vuoden mittaista yrittäjyyskasvatuskoulutusta alan kouluttajille.Koulutuksen pohjana oli draamaprosessi, jossa tutkimme yrittäjyysprosessiaryhmän luoman kuvitteellisen yrittäjän kautta. Kun tuli hetki valitavierailukohde, eräs osallistuja vakavissaan ehdotti, että kävisimme oikeastikatsomassa ”’Riitta-Maijan” yritystä. Luokkaan laskeutui syvä hiljaisuus,kun ryhmäläiset tajusivat, ettei ”Riitta-Maija” oikeasti olekaan – niin todellinenhahmosta oli heille tullut.Otamme käyttöön draamasilmät (Heathcote: drama eyes), joilla katsomme samaa fiktiivistä todellisuutta.Suostumme kuvittelemaan ja uskomaan yhteiseen näkymättömään. Havainnollistandraamasilmiä pantomiimiharjoituksella arvaa mitä syön? tai alan silittää sylissäni olevaa kuviteltuakissaa. Näin osallistujille konkretisoituu, mitä tarkoitan. Ohjaajan on hyvä virittää myös draama korvansaoikealle aaltopituudelle, että hän kuulee ryhmäänsä tarpeita ja löytää ne asiat, jotka ryhmääkiinnostavat. Ohjaajan on hyvä tulla tietoiseksi omista ajatuksistaan ja jo mielessään olevista ratkaisuista,jotta antaisi ja suostuisi kuulemaan ryhmäänsä. Jo mainitsemaani ’Ystäväni valas’ -tarinaatein alkuun nimellä ’Poika ja valas’ – tarinani päähenkilö oli aina poika, kunnes eräs kollegani huomautti,että voihan se olla tyttökin! Ei minun tarinassani – koska olin etäännyttänyt tarinan omastalapsuuden todellisuudestani valitsemalla päähenkilöksi aina pojan.Ensimmäinen vuosi ulkomailla oli pojallemme haasteellinen. Kielitaidottomanahän oli suurten paineiden alla. Onneksi mielikuvitus kaveri Kallepäätti muuttaa mukana. Roolinvaihtoon riitti lippalakin kääntäminen toisinpäin – ja puff! Kalle oli siinä, Kalle kertoili asioita, joita pieni ihminenoli päivän aikana kokenut ja hänelle ihmetellyt. Niitä ei kuulemma voinutoikein äidille kertoa, ettei äiti huolestuisi. Kalle auttoi – meitä molempia.Nyt Kallekin on muuttanut takaisin Suomeen, häntä tarvittiin kuulemmaenemmän siellä.10Liikkeelle lähdettäessä on tärkeää edetä pienin askelin, jolloin sekä ohjaaja että osallistujat saavattuntuman ja kokemuksen, tekemisestä ja toisistaan. Kaiken tekemisen pohjana on turvallinen ilmapiiri.Sillä tarkoitan olosuhteita, joissa jokainen voi tuntea olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi niinhenkisesti kuin fyysisesti. Ryhmässä kaikki ovat samanarvoisia ja kaikkien ideat yhtä arvokkaita.Draama, kuten myös teatteri taidemuotona on kollektiivinen, kaikkien panosta tarvitaan. Myönteinenja avoin ilmapiiri on edellytys harjoitteiden toimimiselle. Hyvä ryhmähenki ilmenee myös siinä,kuinka yksilöt antavat tilaa toisilleen ja kuinka he kannustavat toisiaan. Kaikenlaiset jännitteet vaikeuttavattoimintaa. Turvallisen ilmapiirin luomiseen kannattaa käyttää aikaa. Turvallisuus on tärkeää,niin ryhmäläisten kesken kuin ryhmän ja ohjaajan välillä. Turvallisuutta tuo myös se, kun tietääja tuntee harjoitteen. Silloin voi keskittyä siihen, miltä tuntuu ja miten tätä voi vielä syventää. Harjoiteltaessatarvitaan ennemminkin toistoja kuin kerta kerran jälkeen uusia juttuja ja harjoitteita.Ensimmäisten koulussa tekemieni draamakokeilujeni ajalta muistan kuudesluokkalaisenjörrikkäpojan tokaisun kesken harjoitusten: ”Että kehtooaikuinen immeinen!”.Draamassa osallistujat oppivat ottamaan huomioon toisensa, käyttämään uusia käsitteitä ja kehittämäänajattelukykyään, draama toimii myös luovan aktiivisuuden kehittäjänä. Leikillä, draamallaja näytelmällä on paljon yhteistä. Kaikki ovat kuvitteellisia toimintoja. Niistä löytyvät samat perustekijät:tarina, roolihenkilöt, paikka ja aika. Erilaiset tehokeinot (jännitys, vastakohtaisuus, taustakuvat,rituaalit, rytmi, valo, ääni ja puvustus) ovat tärkeitä kaikissa. Draamassa osallistujat tuovatomia näkemyksiään ja omiin kokemuksiinsa perustuvia asioita mukaan tarinaan. Ohjaajana suostut”heikoille jäille” – koskaan ei voi olla etukäteen varma, mitä eteen tulee. Valmistaudu kuitenkinottamaan vastaan kaikki se, mitä tulee. Pahin tyrmäys, jonka ohjaajana voi tehdä, on että pyytääosallistujilta ideoita, jotka sitten hylkää ja valitsee omansa, etukäteen suunnittelemansa. Työskentelyssäei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa katsoa asioita – on vain monta erilaista. Lapset löytävätja oivaltavat uusia asioita draamatyöskentelyn aikana, jopa sellaisia, joita itse ei ole etukäteenajatellutkaan. Ohjaajana olen oppinut luopumaan valmiista ratkaisuista – ja hyväksynyt, että enaloittaessani tiedä, miten tarina päättyy. Herkkä ihmisen taju on aina avuksi. Kuuntelen ryhmää jareagoin ryhmään ja sen dynamiikkaan, seison sanojeni ja tekojeni takana, pystyn perustelemaanryhmälle mitä teen ja miksi. Se on joka kerta jännittävää, haasteellista ja erittäin palkitsevaa. Hyvädraamaohjaaja suunnittelee sessionsa niin huolella, että pystyy tarpeen niin vaatiessa hylkäämäänalkuperäisen suunnitelmansa ja tekemään jotain ihan muuta.