Teatterikasvatuksen ohjaajakoulutusopas 2/2011 - Kansalaisfoorumi

VII Kokoontumiskerran kulku 2 hOhjaajan on hyvä tehdä perusteelliset suunnitelmat jokaista kerhokertaa varten.Näin ohjaaja pystyy seuraamaan ryhmän kehitystä ja noudattaa laatimaansa opetussuunnitelmaa.Pienryhmissä osallistujat tekevät ohjaussuunnitelma yhdelle kokoontumiskerralle,osa aloittavalle ryhmälle, osa pidempään harrastaneiden ryhmälle.Esitellään muille ja verrataan eri tilanteissa olevien ryhmien ohjaussuunnitelmia.VIII Leikkejä, pelejä, palautteen antaminen 4 hJokainen ohjeistaa ennakkotehtäväksi tekemänsä leikin ja valitaan jokaiselle ryhmästähenkilö, joka antaa ohjeistamisesta palautetta. Tärkeää kiinnittää huomiota sääntöjen ja ohjeistuksen selkeyteen, kaikkien huomioimiseen sekä aloitukseen ja lopetukseen.Millainen on hyvä palaute? Hampurilaismalli, hyvää, kehitettävää ja kannustavaa.IX Lasten näytelmän ohjaaminen 2 hNäytelmäprosessin kuvaus. Lapsiryhmät haluavat usein tehdä näytelmiä, mikä onhieno asia. Ohjaajan täytyy kuitenkin tiedostaa näytelmän tekemisen laajuus, jottaprosessista ei tule liian raskas pienille lapsille. Jos kyseessä on pienimuotoinenesitys, voivat harjoitukset olla kerran viikossa. Isommat näytelmät vaativat useampiaharjoituksia, jolloin myös ryhmän sitouttaminen näytelmän tekemiseen on tärkeää.Ryhmän kanssa yhdessä voi toteuttaa puvustusta ja lavastusta, jotta he oppivatnäkemään esityksen muodostumisen monipuoliset työvaiheet. Ohjaajan täytyytehdä valinta, kuinka paljon työryhmä on mukana kokonaisuuden valmistamisessailman että varsinaiset näytelmäharjoitukset jäävät liian vähäisiksi.Pohdittavia asioita:• Työstetäänkö näytelmää tekstilähtöisesti vai muulla soveltavan teatterin keinolla?• Kuinka paljon harjoitusvaiheessa kehitetään ilmaisua esimerkiksi harjoitteiden avulla?• Ohjaussuunnitelma:aikataulutus, roolijaot, mitä‒minne‒kenelle‒miten‒miksi-kysymykset31Tehtävä:Ryhmä jaetaan pienryhmiin, joista jokainen miettii Punahilkka-sadun yhtä näytelmänosaa. Ryhmä tekee kohtauksesta lakanan, josta käy ilmi roolihenkilöt, juoni yms.Esitellään muille.Kannattaa miettiä toteutustapaa, olisiko jokin uusi näkökulma satua kohtaan?X Erilaisia työtapoja lasten kanssa 0,5 hIlmaisuharjoitteet: Erilaisten tunnetilojen ja kehonliikkeiden tuottamista,rohkeutta olla muiden edessä, selkeä artikulaatio ja kuuluvuus lavalla.Kannattaa tehdä myös näytelmän harjoittelemisen yhteydessä.Improvisaatio: Itsensä ilmaisua ilman valmista käsikirjoitusta, kehittäälapsen mielikuvitusta ja antaa mahdollisuuden oppia epäonnistumisista, kunkaikki ei mene niin kuin suunnitteli (kts. Timo Sinivuori: Esiripusta aplodeihin).Soveltava draama ja ryhmälähtöinen tekeminen: Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos.Lapset saavat tuoda omat näkökantansa julki, ohjaaja tekee ne mahdollisiksi.Devising-työtapa: Ryhmälähtöinen tapa tehdä esitys, ryhmäläiset tuottavat materiaalinitse (kts. Pieta Koskenniemi: Osallistuva teatteri ‒ devising ja muita ihmeellisyyksiä).Prosessidraama: Ohjaajan suunnittelema opetuskokonaisuus jossa paneudutaantiettyyn teemaan eläytyen draaman rooleihin ja teemaa tutkien ryhmätyöskentelynavulla (kts. Pamela Bowell: Prosessidraama ‒ polkuja opettamiseen ja oppimiseen).