Teatterikasvatuksen ohjaajakoulutusopas 2/2011 - Kansalaisfoorumi

Hengitys, aistit, rentoutuminenLIITE 2Oikea hengitys on puheilmaisun peruselementti. Aistien herkistäminen auttaa läsnäoloon ja toisiinreagoimisessa. Oman ympäristön havainnointi on ilmaisun lähtökohta. Tutkiessamme ja havainnoidessammeomia ja muiden reaktioita eri tilanteissa opimme tunnistamaan erilaisia tunnetiloja.Aisteja herkistellessä syntyy myös mielikuvia, miltä asiat kuulostavat, näyttävät, tuoksuvat tai tuntuvat.Sama asiaa voidaan tutkia useilla eri aisteilla – ja saada erilaisia mielikuvia.Ilmeet, eleet, liikkeet, äänen tuottaminenSuurin osa viestinnästämme tapahtuu sanattomasti, kehonkielellä ja äänellä ilmaisten. Tuotammeja tulkitsemme ilmaisua vaistonvaraisesti. Sanattomien viestien tiedostaminen ja niiden lähettämistätietoiseksi tuleminen vaatii havainnointia ja tarkkailua. Aistien herkistelyn jälkeen voidaanfokusta siirtää omasta itsestä ulospäin ja siirtyä tarkkailemaan myös toisia. Siirrytään tutkimaan,mitä viestimme katseilla, ilmeillä, eleillä ja koko kehomme olemuksella. Mielikuvat harjoituksiinhaetaan lapsen omasta maailmasta.Kontakti ja läsnäoloEsitettäessä näytelmää ei pelkkä näyttämöllä olo ja repliikkien ulkoa osaaminen tee vielä esitystä.Näyttämöllä ollessa keskittyminen tilanteeseen ja kontakti toisiin mukana olijoihin on äärimmäisentärkeää. Yleisön tulee nähdä ja ymmärtää, mitä näyttämöllä tapahtuu. Se onnistuu, jos näyttelijätsamaistuvat roolihahmoihinsa ja elävät esitystä. Näytteleminen ei ole tekstin kuvittamista. Kaikkeatekemistä ei sanota ääneen, kehonkieli on myös voimallinen ilmaisun väline.Tässä vaiheessa alitajuisesta, spontaanista reagoinnista siirrytään tietoiseen tuottamiseen, jossakäytetään hyväksi niitä taitoja ja havaintoja, joita on alemmilla portailla tehty. Kontaktia ja läsnäoloaharjoitellaan ensin ilman puhetta. Läsnäolossa ajatuksen mukana olo on tärkeää.Draaman työtavatTyöskentelyssä – onpa kyseessä näytelmän harjoitteleminen tai ryhmän keskeinen draamaprosessi– voidaan käyttää hyväksi erilaisia draaman työtapoja.TuotosKaikki edellä esitetyt askelmat ovat osa-alueita, joilla kehitetään osallistujan esiintymis- ja ilmaisuvalmiuksia.Ohjauksessa tai opetuksessa tulee kulkea rappusia edes takasin. Taitojen kasvamisen jakehittymisen myötä viipyminen kussakin vaiheessa nopeutuu ja työtavat tulevat tutuiksi.Oleellista portaissa on harjoitteiden järjestys ja niiden eteneminen yksityisestä yleiseen. Fokusomasta minästä siirtyy vaihe vaiheelta ensin toisiin ryhmäläisiin ja lopulta yleisöön. Tutustumallaitseen ja omaan ilmaisuun, omaan instrumenttiinsa voi askel askeleelta rohkaistuneen toimia ryhmänjäsenenä ja lopulta esiintyä ilolla katsojille.Turvallisuus on tärkeää – niin ryhmäläisten kesken kuin ryhmän ja ohjaajan välillä. Turvallisuuttatukee myös se, että tietää ja tuntee harjoitteen. Silloin voi keskittyä siihen, miltä tuntuu ja mitentätä voi vielä syventää. Harjoiteltaessa tarvitaan ennemminkin enemmän toistoja kuin kerta kerranjälkeen uusia juttuja ja harjoitteita. Yksinkertaisesta perusharjoitteesta voi taitojen kehittymisenmyötä syventää ja kehittää vaativimpia harjoituksia.