Teatterikasvatuksen ohjaajakoulutusopas 2/2011 - Kansalaisfoorumi

”Jore” poistui - siis laitoin stetsonin hyllylle. Menin jatkamaan ruokailua.Eteisestä kuului ääni, joka pyysi äitiä auttamaan, koska ”se Jore heitti mutulos”! Sain selityksen ja pahoittelut pyynnön kera ”Puhu sä Jorelle.” Sanointuntevani herran hyvin ja hoitavani homman. Ruokailu jatkui nuoren herranosalta käytöshäiriöittä. Sen jälkeen Jorella ei hommia juurikaan ollut.Hän on ollut siellä jossain, valmiina astumaan palvelukseen, mutta tarvettaei ole ollut. Pelkkä tietoisuus olemassaolosta on riittänyt. Vuosia tapahtumanjälkeen muutimme ulkomaille. Kun lähdimme lentokentälle, kuuluivieno kysymys: ”Kai Jore jää tänne?”Aamuisin matkat hoitoon taittuivat leikiten, vaikka lähtö ei aina niin mieleistäollutkaan. Vanha Toyota kun muuntui milloin miksikin liikennevälineeksi.Matkasimme Raijanairilla ja RR:n (Raija Rautatie) junalla pika- taipaikallismallilla tai vanhan aikaisilla kieseillä asianmukaisten kuulutustenkera. Mitä lienevät tarhantädit ajatelleet, kun lapsi kertoi tulleensa Concordillahoitoon. Yleensä kiukut unohtuivat, kun piti miettiä, millä tänääntarhaan matkaamme, mikä väline täksi aamuksi tilataan.Kokemus on osoittanut teoriat todeksi, toimiviksi. Draaman keinoin on mahdollista kehittää tunteidentunnistamista ja hallintaa. Se lisää asioiden ymmärrystä, empatiakykyä ja tuo asioiden tarkasteluunmahdollisuuden omakohtaisuuteen. Se antaa eväitä ja työkaluja vaikeidenkin tilanteidenhaltuunottoon ja niistä selviytymiseen. Draama sallii sellaisetkin tunteet, ajatukset ja ilmaisut, jotkaeivät arkipäivässä ole mahdollisia.Mikä sitten on draaman ja teatterin ero? Miksi väitän, että draama ei ole näyttelemistä ja että siihenvoi osallistua, vaikka ei olisikaan niin luova.9Teatteri vs. draamaTeatterilähtöiset menetelmät• esitys on suunnattu näyttämölle• tuotos tärkeä• suunnattu yleisölle• toistettavissa• valmis käsikirjoitus• harjoiteltuDraaman työtavat• tarina on ryhmän sisäinen prosessi,joka syntyy tässä ja nyt• ainutkertainen• se on ”meidän juttu”• tarina syntyy spontaanisti osallistujien ideoistaeikä ole toistettavissa sellaisenaanYhteistä sekä teatterin tekemiselle että draamalle ovat menetelmät, joita käytetään niin draamaprosessissakuin esityksen valmistamisessa. Draama ja teatteri eivät ole toisiaan poissulkevia taitoistensa kilpailijoita. Kysymys on toiminnan päämäärästä ja tavoitteesta, jonka ryhmän ohjaajaasettaa. Missään ei ole sanottu ettei draamaprosessista voi syntyä hyvä esitys – usein niin käykin,että hyvä draamaprosessi antaa ideoita ja impulsseja esityksen valmistamiseen.Aloittelevana draamaohjaajana tartuin tarinoihin, jotka puhuttelivat minua itseäni. Aloitin AllanOwensin Ystäväni valas -tarinalla. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että sehän oli minun tarinani!Työstin alitajuisesti lapsuuteni yksinäisyyteen liittyneitä kysymyksiä. Kollegani, joka oli sisarusparvensanuorimmainen, oli mieltynyt Josefin tarinaan. Taidon karttuessa opimme näkemään ja kuulemaantoisten toiveita – voimme uskaltautua tekemään tarinoita niistä aiheista, jotka kiinnostavatryhmää ja osallistujia. Omakohtaisuudesta aloitetaan, silloin ohjaajina pääsemme sinuiksi menetelmänkanssa ja saamme varmuutta tekemiseemme.Draamaprosessin alussa sovimme ”leikkimisestä” ja draaman säännöistä, teemme draamasopimuksen.Se pitää sisällään muutamia yksinkertaisia asioita: pidän huolta itsestäni, itseni ja toistenturvallisuudesta, en vahingoita toisia tai tilaa, jossa olemme. Kuvitteellista todellisuutta ei voi syntyä– ei teatterissa eikä draamassa – jos katsoja-osallistuja ei usko siihen, että A näyttelee B:tä ja siihen,että A luo draamamaailman yhdessä katsoja-osallistujan kanssa. Fiktio pysyy hengissä vain niinkauan kuin sääntöjä noudatetaan. Ohjaajan on myös oltava mukana fiktiossa, uskottava siihen.