Teatterikasvatuksen ohjaajakoulutusopas 2/2011 - Kansalaisfoorumi

1.4 Yhdessä taidetta- tekemisestätoiminnaksiTaT Mirja HiltunenSuomi on pullollaan projekteja. Taiteen ja kulttuurin sekä ennen kaikkea niiden kautta rakentuvaksitoivotun yhteisöllisyyden nimissä tehdään paljon tärkeää työtä. Hankkeissa liikutaan usein julkisenja yksityisen sektorin välimaastossa ja esitetään vapaaehtoissektorin sekä kansalaisyhteiskunnanaktivoimista. Useiden hankkeiden taustalla on löydettävissä myös tutkimuksissa tukea saanut ajatus,että kulttuuriin investoimalla voidaan edistää psykososiaalista hyvinvointia ja ainakin osittaintorjua yhteiskunnallista syrjäytymistä, jopa työttömyyttä tai alueellista rappeutumista. Nuorisoseuraliikeon osallistunut näihin hyvinvointitalkoisiin maassamme pitkäjänteisesti jo vuosikymmeniäennen kuin valtakunnalliset ohjelmat ovat alkaneet nostaa kulttuurin merkitystä valokiilaan.Nuorisoseuraliikkeen toiminta-ajatuksessa painotetaan kulttuurisen nuorisotyön merkitystä. Senähdään keinona, jolla pyritään lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tasa-arvoisen kasvuntukemiseen. Viimeaikaisen hyvinvointi-, tai valitettavasti ennemminkin pahoinvointikeskustelunvalossa tämä työ on enemmän kuin ajankohtaista. Maassamme on rakennettu valtakunnallisestiohjelmia joissa tutkitaan ja kehitetään taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia edistää yhteisöllisyyttä,arjen hyvinvointia ja uudenlaista hyvinvointipolitiikkaa. Osassa hankkeista on kiinnitetty erityistähuomiota syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin. Myös ikäihmisiä, kuntoutujia tai muuten erityistätukea tarvitsevia ei ole unohdettukaan. Osallistuville on pyritty tarjoamaan mielekästä toimintaa jauutta sisältöä elämään. Hankkeissa kannustetaan kulttuurin ja taiteen avulla parhaimmillaan rohkeuteen,iloon mutta myös kriittisyyteen. Harvemmin kuitenkaan kohtaa tavoiteltavan yhteisöllisyydenlähempää problematisointia.15Kulttuurisen nuorisotyön kehittäminen on innostavaa mutta myös haasteellista: miten harrastajaryhmissävallitsevan iloisen tekemisen meiningin kautta voitaisiin rakentaa toimintaa, jossa taiteenkeinoin tuetaan osallisten kasvua sekä tartutaan myös meitä ympäröivän yhteiskunnan ajankohtaisiinhaasteisiin – rohkeutta ja iloa unohtamatta? Toimintaa ohjaavan on hedelmällistä aika-ajoinpysähtyä tarkastelemaan myös millaiseen yhteisö- ja taidekasvatuskäsitykseen toiminta harrastajaryhmissäperustuu.Yhteisö vuorovaikutuksena,merkityksinä ja identiteetteinäMeillä kaikilla on kokemusta erilaisista yhteistöistä. Kehittäessäni yhteisöllistä taidekasvatusta olentyöskennellyt formaalin - ja informaalin kasvatuksen, työ-, asuin-, hoito- ja kyläyhteisyyden parissaja vielä useammin näiden erilaisten yhteisyyden muotojen välimaastossa. Kiinnostavaa on erityisestitaiteen mahdollisuus sijoittua näiden erilaisten yhteisyyden piirien väliin ja leikkauspinnoille.Taidekasvatuksessa on kyse sekä toiminnallisesta yhteisöllisyydestä että symbolisen yhteisyydenmuodostumisesta. (Ks. Hiltunen 2007)Yhteisöä on käsitteenä vaikea puristaa tiiviiseen määritelmään. Sillä voidaan viitata perinteisen yhteisökäsityksenmukaisesti konkreettiseen paikkaan ja aikaan rajautuvaan ryhmään, jota määrittääsitoutuminen yhteisiin arvoihin. Perinteinen yhteisö perustuu pitkälti fyysiseen vuorovaikutukseenja yhteisyyteen. Sen vastakohtana voidaan nähdä eräänlainen kevyt elämysyhteiskunta. Elämysyhteiskunnanyhteisöt tarvitsevat tilanteita ja tapahtumia, jotka vetoavat yhteisiin tunteisiin. Yhteisöönheittäydytään ilmaisemaan ja toteuttamaan itseä sekä etsimään voimakkaita ja kiihottaviayhteisöllisiä kokemuksia. Mukaan liittyviltä yksilöiltä ei edellytetä välttämättä uskollisuutta tai sitoutumistaja yksilöt voivat liikkua joustavasti erilaisten yhteisöiden ja yhteisöllisyyden muotojen