Teatterikasvatuksen ohjaajakoulutusopas 2/2011 - Kansalaisfoorumi

1.3 HengitysharjoituksiaTeM Pieta KoskenniemiOlipa kerran tyttö, joka ei osannut ilmaista itseään. Hän oli kova pohdiskelemaan asioita ja ihmettelemäänmaailman menoa, mutta aina kun hän avasi suunsa, sieltä tuli jotakin muuta kuin mitähän oli ajatellut. Oli kuin hän olisi puhumisen hetkellä kadottanut sanojen ohella ajatuksensakin,vaikka ne hetkeä aikaisemmin olivat hänessä. Silloin hän alkoi puhista ja puhkua ja tulla vihaiseksi,ja noita hetkiä oli totisesti paljon! (Toisaalta hänellä oli vilkas mielikuvitus ja nopea päättelykyky,joten joskus hän vain puhui niin nopeasti, etteivät muut pysyneet perässä.)Kerran sitten kaupunkiin tuli kiertävä teatteriseurue, jota tyttö meni katsomaan. Se oli menoa se:esitys tempaisi mukaansa ja sai tytön haltioitumaan ja tunteiden myräkkään. Tätäkö on teatteri,näyttämö täynnä hehkuvia ihmisiä, esittämässä asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä, jakamassa ajatteluaankatsojien kanssa! Puhutut sanat olivat vain osa siitä, mitä esitys viestitti. Jälkeenpäin tyttö eiollut varma, mistä esitys itse asiassa kertoi, mutta silti se tuntui jäsentävän hänen elämäänsä uudellatavalla. Hänestä tuntui jopa, että hänen ymmärryksensä maailmasta kirkastui. Kun muu yleisönaurun ja ajatusten kuohuttamana tuntui jakavan hänen tuntemuksensa, hän alkoi haaveilla, ettäteatteri joskus olisi hänen kielensä.Minä olen tuo tarinan tyttö, joka löysi teatterista kielen itsensä ilmaisulle. Kun lopulta päädyinteatteriin oli kokemus itsensä ja maailman hahmottamisesta niin merkittävä, että olen sitä joskuskuvannut uudestisyntymänä. Teatterissa sai mielikuvitella asioita rakentamalla pienoismaailmoja javaihtoehtoisia todellisuuksia, mutta myös leikkiä muodoilla. Teatteri oli ja on minulle ajattelun välineja samalla dialoginen tila, jossa hahmotan maailmaa itsessäni ja ympärilläni. Oman kokemuksenikautta olenkin tullut yliherkäksi kaikenlaiselle pakottamiselle yhdenlaiseen tapaan ymmärtää, oppiatai tulkita todellisuutta. Perään niin kasvatukseen kuin kulttuuriin ajattelu- ja toimintatapoja, joissaihminen ymmärretään kokonaisvaltaisesti toimivana, ruumiillisten kokemusten, aistimellisten ja sosiaalistenkohtaamisten kautta itseään hahmottavana oliona. Teatteri on tässä yksi mahdollisuus.12Teatteri on ajattelua - yhdessä!Meillä on Suomessa omanlaisemme vahva yhteisöllisen teatterin eetos. Harrastajateatterit kokoavatyhteen ihmisiä, useimmiten pelkästä ilmaisun ja yhdessä olemisen ilosta ja niiden toiminta koskettaausein laajasti sitä yhteisöä, missä toimitaan. Teatterilaisten perheet ja sukulaiset ovat useintoiminnan tukijoukkoina ja tuttavat, työkaverit sekä naapurit kansoittavat katsomot. Samaan aikaan,kun yhteisöllisyyden puutteen sanotaan sairastuttavan yhteiskuntaamme, syntyy uusia yhteisöllisyydestäponnistavia esityksellisiä foorumeita. Esimerkiksi roolipelit toimivat juuri yhdessä luomisenajatuksella. Roolipeleillä on kylläkin käsikirjoitus, mutta se on kuin luuranko, jonka ympärillelihat synnytetään osallistujien improvisoidussa pelissä. Myös oman kylän, kaupungin tai yhteisönhistoriasta on alettu tehdä puhuttelevia esityksiä ja vuorovaikutteisia tapahtumia.Osallistava ja vuorovaikutteinen teatteri tarjoaa toiminnallisia kohtauspaikkoja, joissa yhdessä voidaanluoda ideoita sekä kartoittaa ihmisten tarpeita, elämää ja sosiaalisia ilmiöitä. Tutkiva teatterija interaktiivinen draama avaavat katsoja-osallistujille ruumiillisesti koettavissa olevan tilan, yhteisenvuorovaikutuksen ja kohtaamisen tilan, jossa ilmiöiden pohdinta, todellisuuden aukipurkaminenja uudelleenrakentaminen ovat mahdollisia.Niin roolipeleissä kuin vuorovaikutteisessa draamassa osallistujat jakavat ajatuksiaan ja käsityksiääntoiminnallisesti. Me kasvamme ihmisiksi sosiaalisessa toiminnassa ja siitä saadut kokemuksetsuuntaavat valintojamme. Osallistavassa draamassa ja leikissä tarjoutuu tilaisuus kokeilla, tutkia jaharjoitella mahdollisia maailmoja ja vaihtoehtoisen elämisen malleja. Mukana olija pääsee testaamaankäsityksiään todellisuudesta; menneestä, olevasta, tulevasta tai kuvitellusta.