Teatterikasvatuksen ohjaajakoulutusopas 2/2011 - Kansalaisfoorumi

1.2 Draamakasvun voimanaKM Raija AiraksinenKun ohjaaja tai opettaja astuu luokkaan, draama alkaa. Halusimmepa sitä tai emme. Elämä on yhtädraamaa – ensi parkaisusta viimeiseen hengenvetoon. Draama mielletään silti jo käsitteenä jollakintavalla pelottavaksi. Se herättää monissa osallistujissa levottomuutta; me emme halua näytellä, minäen ainakaan ole luova, ei tässä nyt leikkimään ruveta! Me useimmat kärsimme jonkinasteisesta esiintymispelostaja draama-sana liitetään suomenkielessä useimmiten näyttelemiseen. Draama-sanastaon alettu käyttää myös termiä ”teatterilähtöiset menetelmät” kansanomaisempana ilmaisuna.Minun elämäni on yhtä draamaa sanan varsinaisessa merkityksessä; työssä ja arjessa, enkä ole siitälainkaan pahoillani. Draama on toiminut kasvun voimana koko elämäni ajan. Draama on ollut elämässäniaina, tähän johtopäätökseen tulin, kun jouduin vastaamaan kysymykseen, milloin, mitenja miksi minusta tuli draamaopettaja. Jo lapsena tein omia draamoja – siis leikin. Draama, leikki, onominainen tapa ja toiminta muoto lapselle. Se on meissä luontaisesti. Draama antaa mahdollisuudenharjoitella elämää, orientoitua ympäröivään maailmaan ja kokeilla erilaisia rooleja. Leikki, ”tääois niinku tää”, on yhteinen sopimus mielikuvitusmaailmasta. Samat lainalaisuudet ja sopimuksettoimivat myös draamassa, nyt ääneen lausuttuina draamasopimuksina. Jos kaikki eivät noudatayhteistä sopimusta, leikki ei toimi. Toiminnan pohjana on yhteinen uskominen kuviteltuun todellisuuteen,Heikkinen kutsuu sitä vakavaksi leikillisyydeksi. Olen mielestäni onnekas – olen saanutsäilyttää elämässäni leikillisyyden ja leikin aikuisiälle asti. Olen tehnyt siitä jopa ammatin itselleni.Lapset ja nuoret etsivät vastauksia kysymyksiin: Kuka minä olen? Millainen minä olen? Mistä minätulen? Minne minä menen? Millainen on maailma, jossa elän? Kelpaanko minä? Näihin kysymyksiinei ole yksinkertaista eikä yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Taiteen kautta, sen pariin opastaen, voimmetaidekasvattajina auttaa lapsia ja nuoria löytämään vastauksia kysymyksiinsä ja antaa mahdollisuuksiatutkailla ja peilata elämäänsä useista näkökulmista. Draamamenetelmiä hyväksi käyttäen kokemustenomakohtaisuus ja jakaminen mahdollistavat asioiden syvemmän ymmärryksen ja oivalluksen.8Käytin nuorena opettajana opetusmenetelmänä draamaa ennen kuin tiesin kyseisestä metodista mitään– käytin niitä keinoja, jotka olin oman kokemukseni kautta hyväksi havainnut. Jokaisella meilläon omin taidemuoto, keino käsitellä ja purkaa tunteita ja tuntemuksia. Olin onneton taideaineissa –luulin olevani huono kunnes löysin draaman. Muistan sen hetken, jolloin tajusin, että tämä on minuntaidemuotoni. Kipinä oli minussa, aloin sytytellä muita. Koulussa oli hauskaa – eikä vain minulla vaanmyös oppilailla. Mielikuvitus auttaa selviämään monissa haasteellisissa tilanteissa, silloin kun sanat,teoriat ja palopuheet eivät riitä. Omakohtaisuus, toiminnallisuus ja syvältä koskettaminen auttavatmeitä ymmärtämään asioita henkilökohtaisella tasolla ja tapahtuu oppimista; ei vain ulkoa oppimista.Olen välttänyt opettajana – ja äitinä – monta saarnaa käyttämällä draamaa ja mielikuvitusta hyväkseni.Pilkettä silmäkulmaan syyttävästi sojottavan etusormen sijaan annetaan oppilaalle mahdollisuusolla menettämättä kasvojaan.Draamaa äidinmaidossa- pieniä julmia tarinoita perheemme arjestaPoikani käyttäytyi huonosti ruokapöydässä, kun meillä oli vieraita. Olin aiemminkertonut hänelle, että meillä on oma portsari ”Jose”’, joka samoinkuin aikuisten ravintolassa poistaa huonosti käyttäytyvät asiakkaat. Tälläkerta ”Jose” sitten jouduttiin kutsumaan paikalle. Menin eteiseen ja laitoinstetsonin päähäni, tulin takaisin ”Jorena”. Kerroin möreällä äänellä nuorelle”asiakkaalle”, että hänestä on valitettu ja joudun poistamaan hänetravintolasta. Nostin hämmästyneen nelivuotiaan eteiseen ja pahoittelintilannetta kohteliaasti ja korrektisti. Toivoin hänen ymmärtävän tilanteen.