Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Yhteyksien</strong> <strong>kirja</strong><br />
200 tai 300 vuoden kierrolla kasvatettaviksi hiilivarastometsiksi.<br />
Niissä kannattaisi viljellä hyvin suuriksi<br />
kasvavia ja pitkäikäisiä puita, kuten siperianlehtikuusta<br />
ja douglaskuusta, 150–400 rungon hehtaarikohtaisella<br />
tiheydellä. Lopullinen hiilivarasto saattaisi tällöin hyvillä<br />
mailla kasvaa 500–1 000 tonniin hehtaarilta, tai hiilidioksidina<br />
laskien 1 700–3 700 tonniin. Tärkein tulonlähde<br />
olisivat hiilidioksidin poistokorvaukset, joiden arvon on<br />
ennakoitu jo suhteellisen pian nousevan jonnekin 20 ja<br />
40 euron välille. Lisäksi hiilivarastometsät palvelisivat<br />
kotimaista ja kansainvälistä turismia, luonnonsuojelua ja<br />
metsien virkistyskäyttöä. Taimien juuriin voitaisiin ennen<br />
istutusta ympätä arvokkaita ruokasieniä tuottavien<br />
mykorritsasienien, kuten herkkutatin tai kantarellin,<br />
rihmastoa. Silloin kun jokaisen puun jokainen isompi<br />
juuri tuottaa arvokkaita kauppasieniä, keskimääräiset<br />
hehtaarikohtaiset sienisadot voivat nousta yllättävän suuriksi.<br />
Ainakin osa puista voitaisiin myydä arvokkaaksi<br />
sahatavaraksi esimerkiksi 200 vuoden päästä, sitten kun<br />
ilmastokriisi on ohitettu.<br />
Veroparatiisien nujertaminen<br />
Hyvinvointivaltion säilyttäminen edellyttää väistämättä<br />
veroparatiisien saariston purkamista. Jos veronkiertojärjestelmä<br />
jatkaa kasvuaan, yhä suurempi osa kansalaisista<br />
ja yhtiöistä jättää vastaisuudessa valtaosan tai kaikki<br />
veronsa maksamatta, ja hyvinvointivaltio romahtaa, kun<br />
jäljellä olevat veronmaksajat menettävät luottamuksensa<br />
ja uskonsa järjestelmän toimivuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.<br />
Veroparatiisien saaminen kuriin ei varmaankaan<br />
nykyisessä tilanteessa ole mahdollista ilman laajaa<br />
joukkoliikehdintää. Jos kuitenkin vaatimusten taakse<br />
saadaan riittävästi voimaa, veroparatiisien merkitys on<br />
helppo marginalisoida suhteellisen yksinkertaisin toimenpitein.<br />
Tärkeimpiä yksittäisiä asioita olisi pakottaa<br />
ylikansalliset yritykset yksilöimään vuosiraporteissaan<br />
102<br />
ja tilinpäätöksissään tulonsa ja voittonsa myös maakohtaisesti<br />
(Shaxson 2012).<br />
Menettelytapa on kuitenkin mahdollinen vain, jos<br />
ylikansalliset yhtiöt saavat nykyisen mallin mukaan ilmoittaa<br />
tulonsa ja voittonsa könttäsummina kertomatta,<br />
miten ne jakautuvat eri maiden kesken. Konsernitason<br />
yhteisverotus vaikuttaisi samaan suuntaan. Olisi myös<br />
tärkeää tukea kolmannen maailman maiden taistelua<br />
veroparatiiseja vastaan kehitysyhteistyövaroin. Kehitysyhteistyövaroja<br />
pitäisi käyttää paljon nykyistä enemmän<br />
projekteihin, jotka auttavat kolmannen maailman maita<br />
suunnittelemaan ja rakentamaan kestävällä pohjalla<br />
olevia verotusjärjestelmiä. Tämä olisi hyvin perusteltu<br />
tapa käyttää eurooppalaisten veronmaksajien varoja,<br />
sillä kolmannen maailman maat menettävät nykyään<br />
veroparatiisien takia vähintään kymmenen euroa (ja<br />
todennäköisesti vielä paljon enemmän) kutakin teollisuusmailta<br />
tulevaa kehitysapueuroa kohti.<br />
Lontoon Cityn ympärille muodostuneeseen veroparatiisien<br />
saaristoon pitäisi kiinnittää erityistä huomiota,<br />
sillä se on monella tapaa koko järjestelmän ydin.<br />
Sen sijaan, että maailman ihmiset ihailevat ja diggailevat<br />
Lontoota ja Britanniaa, niitä pitäisi kohdella kuten<br />
apartheidin aikaista Etelä-Afrikkaa. Maailman ihmisille<br />
pitäisi kertoa, että Britannian ja Lontoon Cityn toiminta<br />
on jälleen aiheuttanut suurta vahinkoa ei vain sadoille,<br />
vaan tuhansille miljoonille ihmisille. Näin tapahtuu jo<br />
toisen kerran maailmanhistorian aikana: brittiläisen<br />
imperiumin toiminnan seurauksena Kiina ja Intia olivat<br />
vuonna 1900 suunnilleen yhtä varakkaita kuin 1600-luvun<br />
puolivälissä.<br />
Nicholas Shaxson on ehdottanut yhdeksi ratkaisuksi<br />
myös kansainvälistä, maaomaisuuden verottamista<br />
vaativaa kampanjaa. Maan ja muiden kiinteistöjen verottaminen<br />
siirtäisi kertaheitolla suuren osan veroparatiisien<br />
kautta kulkevista bisneksistä laittomalta lailliselle<br />
puolelle. Maan verottaminen saattaisi myös helpottaa<br />
maareformien etenemistä monissa maissa. Esimerkiksi<br />
Brasilian suurmaanomistajien ei enää kannattaisi käyttää
Change language