Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda

Yhteyksien kirja
sen laatu vaikuttavat mielenterveyteen ja psyykkiseen
hyvinvointiin.
Ekopsykologia taas on arvopohjainen suuntaus, jossa
niin sanotut tasapainon arvot on asetettu keskiöön ja
jossa samalla suhtaudutaan kriittisesti tehokkuuden arvoihin.
Ekopsykologisesta näkökulmasta ihminen–luonto-suhteen
uudelleen hahmottaminen ja syventäminen
on tärkeää. Samalla tulee tunnistaa yhteydet psyyken,
terapiasisältöjen ja ympäristönsuojelun välillä. Ihmisten
piittaamaton ja väkivaltainen suhde luontoon tarvitsee
muutoksen. Ihminen–luonto-suhteen psykohistoriallinen
tuntemus auttaa tämän muutoksen aikaansaamisessa.
Holistinen ihmiskäsitys
Vaikka eko- ja ympäristöpsykologia eroavat toisistaan
erityisesti arvokriittisyyden näkökulmasta, on niissä
myös paljon yhdenmukaisuutta. Molemmissa näkemyksissä
holistinen ihmiskäsitys ja sen yhdistäminen
kaikkeen inhimilliseen toimintaan on tärkeää. Filosofan
tohtori ja psykologi Lauri Rauhalan (1989) holistisessa
ihmiskäsityksessä on näkemyksiä, joita voi löytää sekä
ekopsykologiasta että ympäristöpsykologiasta.
Rauhala (1989) on todennut, että ihmisen olemassaolo
todentuu kolmessa perusmuodossa: kehollisuutena,
tajunnallisuutena ja suhteena todellisuuteen. Nämä
perusmuodot muodostavat yhden kokonaisuuden. Jokainen
muoto on yhtä tärkeä: mikään ei ole toisen syy
tai seuraus, vaan kaikki edellyttävät toisensa ollakseen
olemassa. Kolmen perusmuodon tasapainosta määräytyy
ihmisen hyvinvointi.
Ihmisen suhdetta ympäristöön Rauhala pitää tärkeänä,
koska kehollisuus ja tajunta edellyttävät ympäristöä.
Ihminen tulee olemassa olevaksi ympäristönsä ehdoilla.
Se, mitä on ympäristössä, on tavalla tai toisella myös
kehossa ja mielessä, ja kääntäen kaikki ympäristön muutokset
ovat puuttumista ihmisen orgaanis-tajunnallisen
olemassaolon ehtoihin. (Rauhala 1989.)
236
Gestalt- eli hahmoterapiasuuntauksella on yhtymäkohtia
eko- ja ympäristöpsykologiaan. Gestalt-terapia
perustuu myös holistisuuteen, ja samoin kuin ympäristöpsykologiassa
Gestalt-terapiassa tärkeimpiä taustateorioita
on psykologi Kurt Lewinin (1964) kenttäteoria.
Kenttäajatteluun kuuluu käsitys elävästä, liikkuvasta,
muuttuvasta ja energeettisestä vuorovaikutuksesta ajassa.
Kenttä on kokonaisuus, ja sen vastakkaisetkin osat
täydentävät toisiaan, ja jokainen osa on koko kentän
muutostapahtumien vaikutuksen alaisena. Kenttäteoriassa
ei ole koko kentästä erillistä tai irrallista toimintaa
(Arnold 1998). Käyttäytymisen ymmärrys lähtee siitä
oivalluksesta, että objektiivisesta ympäristöstä tulee aina
subjektiivisesti koettu elämän kenttä (life space). Lewin
toi esille sisäisen, koetun ja ulkoisen ympäristön välisen
jännitteen. Jokaisen yksilön elämänkenttään muodostuu
omanlaisiaan voimakenttiä ja jännitteitä yksilön ja
ympäristön välille. Prosessi on jatkuva, vivahteikkaasti
muuntuva ja ainutkertaisesti rakentuva. (Aura ym. 1997.)
Holistisuuden vastakohtia ovat mekaanisuus ja dikotomia.
Mekanistisen maailmankuvan omaksuneet pyrkivät
selittämään myös luonnon ja ihmisen toimintaa mekaanisten
lainalaisuuksien avulla. Lewin (1964) korosti,
että psykologiassa tapa ryhmittää tapahtumat ja asiat
dikotomisesti ei mahdollista huomion kohdistumista
jatkuvaan muutokseen. Holistiseen tiedostamiseen kuuluu
aina kokonaisuuden oivaltaminen. Jokainen kontakti
on kokonaisuuden tiedostamista, toiminnan ja tunnetilan
yhteistyötä vegetatiivisen, aisti- ja liikejärjestelmän
kautta. On siis merkityksetöntä määritellä hengittäjää
ilman hengitettävää ilmaa (Arnold 1998). Psykologiassa
keskitytään yleensä pelkästään hengittäjään, mutta
eko- ja ympäristöpsykologiassa myös hengitettävä ilma
on oleellinen.