Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda

tehokkuutta ei arvioitaisi ensisijaisesti taloudellisuuden
tai kustannustehokkuuden perusteella, vaan esimerkiksi
työn laadun, kestävyyden tai elinvoimaisuuden näkökulmasta.
Työn tuottavuuden sijaan voisimme keskustella
aiempaa enemmän työn hyvyydestä, estetiikasta ja
kauneudestakin.
Uusi tarkastelutapa auttaisi nostamaan esille myös
niitä työn muotoja, jotka ovat nyt jääneet vähäisemmälle
huomiolle tai piiloon. Esimerkiksi palkattomien
kotitöiden merkitys on jo tiedossamme. Tulevaisuudessa
palkaton kansalaisvaikuttaminen ja aktivismi voitaisiin
yhä enemmän nähdä yhteiskunnan tärkeänä uudistusvoimana.
Samalla monien nuorten nyt kokema vieraantuminen
palkkatyöelämästä voisi kääntyä työn uudeksi
renessanssiksi. On kuitenkin syytä painottaa, että monia
hyvinvointivaltion palkkatyönä järjestettäviä palveluita
ei voi tai kannata rakentaa vapaaehtoisuuden varaan.
Tällaisesta kehityksestä on parin viime vuoden aikana
kantautunut huolestuttavia signaaleja muun muassa
Isosta-Britanniasta.
On ilmeistä, että edellä olevan perusteella poliittisia
johtopäätöksiä on järkevää tehdä ensisijaisesti yhteiskunnan
tasolla, ei yksilötasolla. Yksilötasolla työn
merkityksellisyys riippuu työntekijän omista tarpeista
ja näkökulmista, eikä yksilötason toimintaa tule tarpeettomasti
kahlita, ellei se ole merkittävästi ristiriidassa
yhteisötason hyvinvoinnin kanssa.
Elinvoimaa työstä
Vakiintuneet tavat arvottaa työtä lähinnä rahapalkan
ja verotuoton näkökulmasta eivät ole niin arvokkaita
kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Työ määritellään
liikaa rahatalouden kautta. Voidaan jopa perustella, että
nykyinen, yleisesti jaettu käsitys työn arvosta on itsessään
arvoa tuhoavaa. Työstä on ainakin osittain rakentunut
työn irvikuva.
111
Työ ekologisesti ja sosiaalisesti kestävässä tulevaisuudessa
Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää ja hyvinvoivaa
tulevaisuutta ei voida rakentaa samoilla käsitteillä ja
viitekehyksillä, joilla nykyiset ympäristön ja yhteiskunnan
ongelmat ovat syntyneetkin. Työn arvottaminen
ensisijaisesti sen tuottaman rahapalkan tai verotuoton
kautta vain uusintaa ja vankistaa niitä kehityspolkuja,
jotka nykyään vievät ihmiskuntaa kohti epäsuotavaa
määränpäätä.
Rahatalouden ulkopuolella tapahtuva ihmisen toiminta
– yhden näkökulmasta työttömyys, toisen näkökulmasta
hyvä elämä – voi olla monin verroin ekologisesti
ja sosiaalisesti arvokkaampaa kuin niin sanottu
palkkatyö. Ehkäpä työ määrittyy tulevaisuudessa yhä
enemmän ekologisena ja sosiaalisena elämänä itsessään.
Teemme työtä, kun osallistumme elämän kiertokulkuun,
ja arvokasta työtä on sellainen osallistuminen, joka lisää
eikä heikennä luonnon ja ihmisten elinvoimaa.
Lähteet
Andersen Torben M, Holmström Bengt, Honkapohja Seppo,
Korkman Sixten, Söderström Hans Tson, Vartiainen Juhana.
The Nordic model. Embracing globalization and sharing risks.
Helsinki: ETLA, 2007.
Cerny Philip G. Paradoxes of the competition state. The dynamics
of political globalization. Government and Opposition, 1997; 32
(2): 251–274.
Deci Edward L, Ryan Richard M. Facilitating optimal motivation
and psychological well-being across life’s domains. Canadian Psychology
2007; 49 (1): 14–23.
Demos Helsinki. Hyvän työn manifesti 2009. Helsinki: Työ- ja
elinkeinoministeriö, 2009. Saatavissa: .
Viitattu 2.5.2012.
EVAn arvo- ja asennetutkimus 2010. Työelämän kulttuurivallankumous.
Helsinki: EVA, EVA raportti, 2010. Saatavissa: .
Viitattu 2.5.2012.