Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda

Yhteyksien kirja
1) Kansallinen täyskielto lihan tehotuotannolle. Pitkän
aikavälin hyvinvointia uhkaaviin asioihin pitää
puuttua ryhdikkäästi. Esimerkiksi sopii Yhdistyneiden
kansakuntien johdolla vuonna 2002 järjestetty
Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokous
vuonna 2002, jossa kiinnitettiin huomiota Saharan
eteläpuolisessa Afrikassa myydyn bensiinin sisältämän
lyijyn sosiaalisiin ja ekologisiin haittoihin.
Polttonesteitä jalostavat yritykset ottivat haasteen
vastaan, ja neljän vuoden kuluttua lyijyllinen bensiini
oli poistunut markkinoilta (Dauvergne 2008, 223).
Aivan kuten fossiilisten polttoaineidenkin kohdalla,
tehotuotannon täyskieltoa odoteltaessa on otettava
käyttöön lievempiä toimenpiteitä, kuten seuraavia:
2) Lihatuotteille tosiasiallinen hinta. Lihatuotteiden ja
lihaperäisten tuotteiden hinnat ovat nykykuluttajille
pääosin alhaisia, sillä niiden tuotannosta ja kuluttamisesta
aiheutuvat ekologiset ja sosiaaliset haitat
eivät ole hinnoissa mukana. Suomalaiset kuluttajat
tekevät ruuan ostopäätöksen hinnan ja maun sekä
sosiaalisen paineen, tottumustensa ja tarjonnan mukaan
(WWF 2012). Esimerkiksi eläinten hyvinvointi
ei ole yhtä keskeinen valintakriteeri: 43 prosenttia
Euroopan unionin jäsenistä – ja 37 prosenttia suomalaisista
– ottaa huomioon eläinten hyvinvoinnin
lihaa ostaessaan (European Commission 2005, 26).
Ekologisuus valintakriteerinä on kuitenkin tullut yhä
tärkeämmäksi (WWF 2012). 13
Koska hinnan merkitys ostopäätöstä tehtäessä
on huomattava, olemme sitä mieltä, että yhteiskunnallisesti
hyödyllisten asioiden on oltava edullisia ja
haitallisten kalliita. Ympäristölle, eläinten hyvinvoinnille,
ihmisten terveydelle ja globaalille ruokaturvalle
haitalliselle lihantuotannolle on saatava tosiasiallinen
hinta. Tällä tarkoitamme lihan tuotannosta ja
raportin (Steinfeld ym. 2006, 275–281) toimenpide-ehdotukset.
13 Elintarvikekonserni Fazerin teettämän kyselyn vastaajista valtaosa
miettii lounaansa ympäristöystävällisyyttä (HS 2012).
212
kulutuksesta aiheutuvien ulkoisvaikutusten – terveyteemme
ja eläinten hyvinvointiin liittyvien sekä
ekologisten haittojen – sisällyttämistä hintoihin.
Ulkoisvaikutukset ovat olennainen osa lihan tuottamisen
ja kuluttamisen todellista hintaa (ks. esim.
Dauvergne 2008, 135–167; Sachs 2008, 150–151).
Ulkoisvaikutusten lisääminen lihan hintaan tukisi
siirtymistä tehotuotannosta luomutuotantoon ja
auttaisi tiukentamaan eläinsuojeluasetuksia ja eläinten
hyvinvointinormeja. Hintojen nostaminen voisi
tapahtua verotuksen keinoin. 14 Näin tehty haittojen
hinnoittelu on jo tuttua, sillä Suomessa on käytössä
makeisvero, jonka laajentaminen sokeriveroksi
koskemaan muun muassa keksejä, sokerimuroja ja
-jugurtteja on tätä kirjoitettaessa myötätuulessa.
3) Maataloustukipolitiikan uudistaminen. Maataloustukia
tulisi ohjata nykyistä enemmän kasvis- ja
luomuruuan tuotantoon. Viljelijätuet tulisi maksaa
enenevissä määrin ekologisin ja eläinten hyvinvointiin
liittyvin perustein sekä sosiaalisin perustein (kuten
terveyden ja globaalin ruokaturvan edistäminen).
Tähän suuntaan onkin jo tehty avaus vuoden 2011
hallitusohjelmassa. 15
4) Terveys- ja ympäristömerkinnät ruokiin. Lihatuotteiden
(kuten kaikkien muidenkin tuotteiden) tulisi
olla ”radikaalisti läpinäkyviä” (Goleman 2010, 6–7),
niin että niiden tuotantoketjuihin liittyvät hyödyt ja
haitat olisivat kuluttajan nähtävissä ja arvioitavissa
ostoksia tehdessä. Luottamusta herättävä talous perustuu
läpinäkyvyyteen. Markkinat toimivat itseään
14 Yhden verotusmallin ovat esittäneet Vinnari ja Tapio (2012).
15 ”Luomu- ja lähiruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun
otetaan Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Kehittämisessä
painotetaan muun muassa luomukotieläintuotannon
houkuttelevuutta. Kasvatetaan luomu- ja lähiruoan osuutta julkisista
hankinnoista parantamalla ja vahvistamalla pienyritysten ja lähiruoan
tuottajien osallistumista julkisten hankintojen kilpailutuksiin
mm. parantamalla hankintaosaamista ja laadullisten kriteerien
esilletuloa.”