Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Yhteyksien</strong> <strong>kirja</strong><br />
paikkaa. Mielipaikkaharjoituksen voi tehdä myös sisätiloissa<br />
mielikuvaharjoituksena. Mielipaikkaharjoituksen<br />
tarkoitus on se, että osallistujan huomio on ympäristössä<br />
ja siinä, mikä siinä tuntuu sopivan itselle eikä esimerkiksi<br />
muissa ajatuksissa tai sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.<br />
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että harjoitukseen<br />
osallistuvien tulee olla kommunikoimatta keskenään ja<br />
sulkea matkapuhelimensa.<br />
Mielipaikassa vietetään keskimäärin vähintään kaksikymmentä<br />
minuuttia, jotta myönteiset aistihavainnot<br />
ympäristöstä ehditään tunnistaa. Itsetuntemuksen kehittymisen<br />
kannalta mielipaikan elvyttävän ja/tai terapeuttisen<br />
vaikutuksen tunnistaminen on tärkeää. Tämän<br />
jälkeen havaintoja ja kokemuksia voidaan jakaa ohjaajan<br />
kanssa, pareittain ja/tai ryhmässä. Parhaimmillaan ihminen<br />
itse tiedostaa ja tulkitsee kokemukseen liittyvät<br />
havainnot ja tunteet. Terapeutti, ohjaaja ja/tai ryhmä<br />
tukee tätä kokemisen ja tiedostamisen prosessia mutta<br />
ei tarjoile esimerkiksi tulkintoja ohjattavalle (Salonen<br />
2010b). Mielipaikan tärkeistä elementeistä (luontoympäristö,<br />
vesi, eläimet, tilan tuntu, suojaavuus, läheisyys,<br />
etäisyys, aistikanavat) on syytä tulla tietoiseksi, jotta<br />
niitä voi tulevaisuudessa aktiivisesti ottaa osaksi omaa<br />
elämää ja hyvinvointia.<br />
Ympäristönsuojelu<br />
Tiedon jakamisesta kokonaisvaltaiseen muutokseen<br />
Ympäristönsuojelun edistäminen on pitkälti perustunut<br />
ympäristötiedon jakamiseen. Tiedon lisääminen ei kuitenkaan<br />
yksin riitä. Sosiaalipsykologiassa on tutkittu paljon<br />
valistuksen vaikutusta käyttäytymisen muutokseen<br />
(Lahikainen 2009). Valistuksesta näyttävät hyötyvän<br />
ne, jotka ovat muutoinkin sen sisällöstä samaa mieltä,<br />
ja ne, joiden toimintatavat eivät vielä ole vakiintuneet<br />
242<br />
(esimerkiksi lapset). Tämä vastaa Liisa Häikiön huomioita<br />
tässä teoksessa.<br />
Tärkeitä ympäristövastuullisen toiminnan kannalta<br />
ovat tunnepitoiset luontokokemukset (Salonen 2010a).<br />
Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että etenkin jaetut<br />
luontokokemukset lisäävät ympäristöystävällistä<br />
käyttäytymistä (Kals ym. 2009). Vaikka ympäristöön ja<br />
luontoon liittyvät ilmiöt voivat olla laajoja, yhteiskunnallisia<br />
ja globaaleja, kokemus voi olla omakohtainen<br />
ja paikallinen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi<br />
ilmastonmuutokseen tai saastumiseen liittyvät ilmiöt<br />
ovat globaaleja, mutta kielteiset kokemukset (esimerkiksi<br />
huoli tai pelko) voivat olla yksittäiselle ihmiselle hyvinkin<br />
omakohtaisia. Myönteisten lisäksi myös kielteiset –<br />
esimerkiksi saastumiseen tai ympäristön pilaantumiseen<br />
liittyvät – kokemukset vaikuttavat.<br />
Perinteisesti ympäristökäyttäytymisen keinoiksi on<br />
tarjottu uhrautumista ja henkilökohtaista luopumista.<br />
Jos tässä on kaikki, mitä yksilön psyykkiseksi keinovalikoimaksi<br />
tarjotaan, vastaanotto on vaisu. Luopuminen<br />
ei sitä paitsi helpota kielteisen luontokokemuksen<br />
mukanaan tuomaa ahdistusta. Se voi lisäksi aiheuttaa<br />
eristäytymistä, yksinäisyyttä ja katkeruutta. Kielteisetkin<br />
tunteet toki ovat hyödyllisiä, sillä ne kertovat, mihin<br />
muutosta tarvitaan. Lisäksi ihmisen on tunnistettava,<br />
mitä kohti hän haluaa pyrkiä. Vaikka surutyö eli pettymyksen<br />
ja menetyksen käsitteleminen on myös henkilökohtaisena<br />
koetussa ympäristökriisissä tärkeää, on<br />
siis syytä tunnistaa mahdollisuudet ja toivo. Myönteinen<br />
luontokokemus auttaa tässä, ja toiveikkaassa mielentilassa<br />
konkreettiset keinot nousevat helpommin mieleen.<br />
Pienestä alusta voi kasvaa tottumus ja yleinen käytäntö.<br />
Ympäristöjärjestöt voivat tässä toimia esikuvina. Järjestöjen<br />
me-henki olisi syytä saada yleistettyä vallitsevaksi<br />
asenteeksi koko yhteiskuntaan.
Change language