Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda

Yhteyksien kirja
tiin ilmiötä pitkään selittää yksittäisillä tekijöillä, kuten
hiusjuurien alumiinimyrkytyksellä, rikkidioksidin vaikutuksella,
kuivuudella ja jopa kovalla tuulella puiden
latvaosissa (Europas luft – Europas miljö 1986, 44). Paradigman
muutos tapahtui lopulta, kun ymmärrettiin,
että metsäkuolemien syynä on monta eri tekijää, jotka
vaikuttavat yhdessä ja samaan aikaan. Kuten Wahlström
ym. (1992, 120) kirjoittivat: ”Eri teoriat yhdistetään nykyisin
yhdeksi teoriaksi, monistressiteoriaksi.”
Miten paradigmoja muutetaan?
Syvimmät olettamukset maailman luonteesta, muista ihmisistä
ja omasta itsestä eivät taivu helposti muutokseen.
Donella Meadows (1990, 70–71) kertoo, että Kasvun rajat
-teoksen ilmestymisen jälkeen hän oppi huomaamaan,
kuinka julkaisussa esitettyjä skenaarioita ja sen sanomaa
ei suostuttu ottamaan vastaan, koska ne kyseenalaistivat
siihen asti vallalla olleet käsitykset kehityksestä, ihmiskunnan
tilasta ja sen suhteesta ympäristöön. Olemassa
olevaa systeemiä pidettiin oikeutettuna ja oikeana.
Thomas Kuhn (1994) antoi Tieteellisten vallankumousten
rakenne -julkaisussaan reseptin paradigman muutokseen.
Hänen mukaansa sen käynnistävät anomaliat 7 ,
sellaiset systeemin piirteet, jotka aiheuttavat kriisin systeemin
sisällä (Kuhn 1994, esim. 64–65). Yhteiskunnan
tasolla voitaisiin puhua esiin tulevista ongelmista, jotka
johtavat kriisiin. Esimerkiksi viimeaikainen talouden
epävakaus on kriisiyttämässä nykyistä talousjärjestelmää
ja sen paradigmoja. Kuhn (1994, 88) kirjoittaa kriisien
merkityksen olevan siinä, että ne osoittavat uusien työkalujen
käyttöönoton ajan tulleen. Kriisit syntyvät vain
olemassa olevan paradigman kohdatessa ongelmia ja
7 Anomalia: poikkeavuus, poikkeus, epäsäännöllisyys, säännöttömyys,
epänormaali(su)us; epämuodostuma (Mot 2012).
56
ovat edellytyksenä sille, että jotakin uutta voi muotoutua
(Kuhn 1994, 89 ja 76).
Kuhnin mukaan uudet paradigmat syntyvät nimenomaan
maailman edeltäjäänsä verrattuna eri tavoin
näkevän yksilön toiminnan tuloksena. Tällainen yksilö
ei ole sitoutunut voimakkaasti olemassa olevaan paradigmaan,
koska hän on joko nuori tai uusi alalla sekä
suhtautuu hyvin intensiivisesti kriisiin ja havaittuihin
anomalioihin. (Kuhn 1994, 154.)
Uuden paradigman ilmaantumisen jälkeen vanhaa
ja uutta testataan toisiaan vasten, ja usein tehokkainta
on, jos uuden paradigman kannattajat pystyvät ratkaisemaan
ongelman, joka johti vanhan paradigman kriisiin
(ks. Kuhn 1994, 154–158 ja 163).
Meadows (1989) toteaa, että paradigman muuttaminen
vaatii kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Vanhaa
paradigmaa pitää kyseenalaistaa jatkuvasti, sille pitää
esittää hyviä perusteluja sekä paradigman muuttamiseksi
tulee osata vedota ihmisiin myös julkisessa keskustelussa.
Koska yhteiskunta on sitoutunut paradigmoihinsa ja rakentanut
koko systeeminsä sen varaan, se ei helposti ota
vastaan uusia, sen kivijalkaa kyseenalaistavia ajatuksia.
”Paradigman kyseenalaistaminen ei ole osa-aikatyötä.
Ei riitä, että tekee asiansa kerran selväksi ja
syyttää sitten maailmaa siitä, ettei se oivalla asiaa.
Maailma pitää kiinni omista eduistaan, eikä siksi
tahdo oivaltaa. Asiaansa on toitotettava kärsivällisesti
ja toistuvasti päivästä toiseen.” (Meadows 1989, suom.
Harri Lipiäinen.)
Uuden paradigman paremmaksi todistaminen ei
kuitenkaan yksin riitä: ”Kannatuksen siirtyminen paradigmasta
toiseen on kääntymyskokemus, johon ei voi
pakottaa” (Kuhn 1994, 161). Meadows (1999) ja Kuhn
(1994, 133) kuvaavat asian samalla tavoin: muutos on
kuin lappujen putoaminen silmiltä.
Ajan kuluessa ja sukupolven vaihdoksen kautta ihmiset
siirtyvät uuden paradigman kannattajiin, ja prosessin
voima kasvaa vahvistaen itseään (Kuhn 1994, 168). Jokai­