Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
lapsia on osattava auttaa ja tukea puuttumatta liikaa<br />
heidän asioihinsa (ks. myös Timonen ja Arber 2012, 16).<br />
Iän ja ylisukupolvisen yhteydenpidon suhde on Ukäyrän<br />
muotoinen. Vastasyntyneellä yhteyden tarve on<br />
lähes rajaton, mutta lasten kasvaessa napanuora vanhempiin<br />
löystyy, ja nuoruudessa jonkinlainen irtiotto heistä<br />
on psykologinen välttämättömyys, oman itsenäistymisen<br />
edellytys. Itse jo keski-ikäistyneet vanhemmatkin saattavat<br />
huokaista helpotuksesta lasten muuttaessa pois<br />
kotoa. ”Pesän tyhjentyminen” ei ole heille yleensä mikään<br />
kriisi vaan luonnollinen elämäntapahtuma, jonka<br />
jälkeen kanssakäyminen saa uusia muotoja ja tapahtuu<br />
tasavertaisemmalta pohjalta (Halen 2007). Lastenlasten<br />
syntyminen tiivistää tavallisesti yhteydenpitoa, ja lasten<br />
avioerokin voi niin tehdä (Timonen ym. 2011).<br />
Vanhetessa suku tulee tärkeämmäksi. Lars Tornstam<br />
(2005) on puhunut gerotranssendenssista, vanhuudessa<br />
tapahtuvasta elämänorientaation perinpohjaisesta muutoksesta.<br />
Sen yksi tyypillinen piirre on juuri voimistunut<br />
tunne kuulumisesta sukupolvien ketjuun. Kyse on<br />
suorastaan kosmisesta yhteydestä, sillä se sulkee sisäänsä<br />
paitsi elossa olevia myös jo kuolleita sukupolvia. Esimerkiksi<br />
Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimuksen tietojen mukaan<br />
yhteenkuuluvuuden tunne edellisiin sukupolviin<br />
on selvässä yhteydessä ikään: mitä vanhempia ollaan,<br />
sitä voimakkaammin sitä tunnetaan.<br />
Apu kulkee yleensä alaspäin, vanhemmalta sukupolvelta<br />
nuoremmille, mutta ikäännyttäessä auttamisen<br />
suuntakin voi kääntyä. Kun omien vanhempien havaitaan<br />
olevan avun tarpeessa, heiltä aikaisemmin saatu<br />
apu halutaan kenties ”maksaa takaisin”. Avunannon ja<br />
yhteydenpidon symmetrisointi saattaa kuitenkin olla<br />
myöhäistä, ja aika yleisesti vanhempien kuoltua koetaan,<br />
että yhteyttä olisi voinut pitää enemmänkin.<br />
225<br />
Sukupolvien yhteydet<br />
Perheen vertikalisoituminen ja sukupolviketjujen<br />
piteneminen<br />
Elämänkulkututkimuksen ydinajatuksia on se, että elämämme<br />
on linkittynyt toisten ihmisten elämiin (Giele<br />
ja Elder 1998; Elder ja Johnson 2003, 68–71). Jälkimodernille<br />
ajalle tyypillisen fragmentoitumisen (esim.<br />
Bauman 1995) myötä monet linkit ovat lyhentyneet tai<br />
muuttuneet muuten hauraammiksi. Esimerkiksi työpaikat<br />
vaihtuvat tiheästi, ja suhteet työtovereihin jäävät<br />
lyhytaikaisiksi. Linkit lapsiin ja lastenlapsiin sen sijaan<br />
ovat aikaisempaa pitkäaikaisempia. Perhe on vertikalisoitunut,<br />
lapsilla on todennäköisesti useampia elossa<br />
olevia isovanhempia kuin sisaruksia (Herlofson ja Hagestad<br />
2011, 341). Tämäkin tekee sukupolvien yhteydestä<br />
ajankohtaisen asian.<br />
Nykyisin on yleisintä kuulua kolmen peräkkäisen<br />
perhesukupolven ketjuun, mutta monilla ketju on sitäkin<br />
pitempi. Sitä on venyttänyt elinajan piteneminen,<br />
joskin toiseen suuntaan on viime aikoina vaikuttanut<br />
synnytysiän nousu ja se, että perhesukupolvien vuosissa<br />
mitattu välimatka on sen myötä kasvanut. Se, miten pitkiin<br />
sukupolviketjuihin kuulutaan, riippuu myös omasta<br />
iästä. Pisimpiä ovat hyvin nuorten ja hyvin vanhojen<br />
henkilöiden ketjut.<br />
Sukupolviketjujen pituudella ja niiden ilmeisellä pitenemisellä<br />
on oma merkityksensä. Jos aikaisemmin<br />
isovanhemmat olivat monille tuttuja vain vanhempien<br />
piirongin päällä pidettävistä valokuvista, nyt heihin voi<br />
olla vuosikymmenien henkilökohtainen kosketus. Entistä<br />
useammalla lapsella, nuorella ja vielä keski-ikäistyvällä<br />
aikuisella on elossa olevia isovanhempia. Tai toisin päin:<br />
entistä useampi ehtii vanhetessaan nähdä lastenlastensa<br />
kasvavan aikuisiksi ja saa ehkä tuntumaa seuraavaankin<br />
sukupolveen. Koska lastenlapsia on aikaisempaa<br />
vähemmän, suhteet heihin voivat myös olla aikaisempaa<br />
henkilökohtaisempia.<br />
Selvästikin on avautunut uusia mahdollisuuksia sukupolvien<br />
väliseen kanssakäymiseen, uutta tarvetta ja ti
Change language