Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin ... - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
että muutamia yksittäisiä toimenpiteitä lukuun ottamatta<br />
on vaikea paikantaa ohjelmien vaikutuksia: tietyissä<br />
tapauksissa ohjelmat ovat saattaneet edistää kestävän<br />
kehityksen aloitteita, mutta kaikkiaan niiden tulokset<br />
jäävät kauas komeista tavoitejulistuksista (Ramboll 2009;<br />
Koskinen 2010; Berg ja Hukkinen 2011).<br />
Pako perinteestä: visiointi, rämpiminen,<br />
oppiminen<br />
Vaikka perinteinen ohjelma- ja komiteatyö on tuottanut<br />
pettymyksiä, tarve yhteiskunnan laaja-alaiselle muutostyölle<br />
ei ole kadonnut. Monien ekososiaalisten haasteiden<br />
kohdalla tarve on itse asiassa polttavampi kuin koskaan,<br />
ja polkuja eteenpäin joudutaan etsimään huomattavan<br />
epävarmasta maastosta. Tarvitsemme tietoa ja visioita tulevaisuuden<br />
mahdollisista suunnista, näkemyksiä keinoista<br />
sekä tahtoa ja voimavaroja muutoksen edistämiseen.<br />
Havaintoni mukaan varsinkin tietoa ja visioita kerätään<br />
nykyisin joustavammilla menetelmillä kuin perinteisen<br />
komiteatyöskentelyn aikakaudella. Esimerkiksi<br />
kansallista luonnonvarastrategiaa, Maabrändivaltuuskunnan<br />
ympäristötyötä ja KULTU-ohjelman jatkoa varten<br />
on järjestetty laajoja mutta kevyitä ideariihiä ja nettikyselyitä.<br />
Hyvien ideoiden kerääminen on kuitenkin vasta<br />
ensimmäinen varovainen askel ohjelmatyön pitkällä ja<br />
kivikkoisella polulla. Oikeastaan hyvien ideoiden puute<br />
ei ole tähänkään mennessä ollut muutosprosessien suuri<br />
hidastaja. Esimerkiksi monien laaja-alaisten politiikkaohjelmien<br />
kohdalla kritiikin kärki on kohdistunut konkreettiseen<br />
toteutukseen – ei niinkään visiottomuuteen<br />
(Ramboll 2009; Valtiontalouden tarkastusvirasto 2010;<br />
Berg 2011).<br />
Pitäisikö ajatusta yhteiskunnan strategisen muuttamisen<br />
keinoista mullistaa vielä perusteellisemmin? Strategia<strong>kirja</strong>llisuudessa<br />
suunnittelukoulukunnan vastakoh<br />
daksi määritellään oppimiskoulukunta (Mintzberg ym. 1 muddling through<br />
159<br />
Paperitiikereistä kokeiluyhteiskuntaan<br />
1998; Steurer ja Martinuzzi 2005). Oppimiskoulukunta<br />
korostaa epämuodollista strategiatyötä ja eri tahojen<br />
toimien keskinäistä sopeuttamista. Kyse on vähittäisestä<br />
muutoksesta. Joku voisi käyttää jopa Charles Lindblomin<br />
(1959) käsitettä ja väittää, että kyse on yhteiskunnallisesta<br />
rämpimisestä 1 , vaivalloisesta etenemisestä haastavassa<br />
maastossa askel kerrallaan.<br />
Ylisukupolvisten haasteiden näkökulmasta rämpiminen<br />
kalskahtaa kuitenkin myös ongelmalliselta. Jos<br />
strategiana on vastata reaktiivisesti kulloinkin käsillä<br />
olevaan ongelmaan, mitä tapahtuu niille valtaville<br />
haasteille, joiden aiheuttamat ongelmat ilmenevät vasta<br />
myöhemmin? Suljetaanko korvat, kun tutkimus varoittaa<br />
ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen ehtymisestä ja yhä<br />
kasvavan väestön lisääntyvistä tarpeista? Jätetäänkö kohtuulliset<br />
uhraukset tekemättä tänään ja tehdäänkö isoja<br />
uhrauksia huomenna? Rämpimistä on vaikea sovittaa<br />
yhteen kestävän kehityksen kanssa. Eikö voitaisi ajatella,<br />
että rämmimme eteenpäin päättäväisesti mutta herkkinä<br />
eteen tuleville haasteille? Olisimme siis valmiita reagoimaan<br />
ja tarttumaan toimeen ilman odotusta ”lopullisesta<br />
tiedosta”. Tällainen kaukaa viisas mutta ketterä ja oppiva<br />
toimintatapa voisi toimia tässä artikkelissa hahmotellun<br />
kokeiluyhteiskunnan yhtenä peruspilarina. (Tutkivaa<br />
otetta suosittelee seuraavaksi myös Paavo Järvensivu.)<br />
Paluu perusasioihin: miten ekososiaaliset<br />
järjestelmät muuttuvat?<br />
Kun yritetään ottaa etäisyyttä vallitsevaan tapaan tehdä<br />
asioita, on usein viisasta palata perusasioihin. Tässä<br />
tapauksessa juurille palaaminen tarkoittaa järjestelmäteorian<br />
puoleen kääntymistä. Kasvun rajojen hahmottelijana<br />
profloitunut Donella Meadows (1999) (jonka<br />
ajattelua Leena Helenius esittelee enemmän omassa ar
Change language