Maanteiden suojatieonnettomuusanalyysi

naviivasta keskiviivaan ja tien leveys muutamaa metrin etäisyydellä suojatiestä reunaviivasta reunaviivaan. (Kuva
12.) Reunaviivojen puuttuessa kaistan ja ajoradan leveydet mitattiin sen mukaan, minkä arvioitiin olevan
ajoneuvon todellinen ajotila. Maastomittaukset tehtiin kaltevuusmittarilla ja mittapyö-rällä.
Maastokohteissa arvioitiin suojatien erottuvuus moottoriajoneuvon näkökulmasta sekä mahdollisten näkemäesteiden
merkitys molempien osallisten tulosuunnista. Näkemiä ei maastossa arvioitu tiensuunnittelun näkemää
koskevien ohjeiden mukaan, vaan maastossa pyrittiin arvioimaan osallisten todellisia havaitsemiseen vaikuttavia
näkemäesteitä. Näkemäesteiksi kirjattiin siis kaikki sellaiset rakenteet, rakennelmat, istutukset ja kasvillisuus,
jotka ovat voineet heikentää jalankulkijan tai pyöräilijän havaittavuutta suoja-tien välittömässä läheisyydessä.
Näkemäesteitä arvioitiin noin alle 50 metrin etäisyydel-lä suojatiestä. Maastossa arvioitiin silmämääräisesti ajonopeuksia
ja liikenteenohjauk-sen selkeyttä. Mittarina näissä arvioissa oli tutkijan oma arvio.
Ympäröivä maankäyttö arvioitiin samalla asteikolla kuin se on kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien tutkijalautakuntien
lomakkeessa. Maa- ja metsätalousalueiksi kirjattiin ne ympäristöt, joissa tien ympärillä oli joko
metsää tai maanviljelysaluetta. Jos haja-asutusalueella oli asutusta näkyvissä tielle asti, alue kirjattiin pientaloalueeksi.
Kuva 12. Kaaviokuva suojatien mittauksista
22