Maanteiden suojatieonnettomuusanalyysi

Kuva 22. Maastokäyntikohteiden suojatieympäristöt. Suojatietä ympäröivien alueiden luokittelussa käytettiin samoja luokkia kuin
tutkijalautakunta-aineistossa. Suojatieympäristöt ovat tutkijan maastossa tekemä arvio. Kauppa- ja palvelutoimintojen alueet olivat
pääosin sellaisia, joihin tullaan autoilla. (N = 38.)
Kuva 23. Uudenmaan ELY:n alueella vuosina 2007–2011 henkilövahinkoihin johtaneiden suojatieonnettomuuksien maastokäyntikohteiden
suojateiden sijainnit suhteessa päätiehen.Onnettomuuksista suurin osa tapahtui liittymissä. (N = 38.)
Kuva 24. Suojateiden pituus keskisaarekkeen mukaan maastokäyntikohteissa. Suojatien pituus on koko suojatien pituus tai useampiosaisella
suojatiellä sen osan pituus, jolla törmäys tapahtui. Suojatien pituus mitattiin maastossa mittapyörällä. (N = 38.)
Valtaosa maastossa tutkituista tapauksista tapahtui pientalovaltaisella asuinalueella tai kauppa- ja palvelutoi-
mintojen alueella (Kuva 22). Kauppa- ja palvelutoimintojen sijoit-tuminen ja alueen liikennejärjestelyt oli suunni-
teltu niin, että asiakkaat tulevat paikalle omilla autoillaan. Rakenteellisia hidasteita ei ollut yhdessäkään maastokäyntikohteessa.
Keskisaareke oli 55 prosentissa kohteista ja muutamassa oli liikennemerkkien tehoste-merkit.
Kolmekymmentäyksi onnettomuutta tapahtui liittymissä, ja vain seitsemän linjaosuuk-silla. Suurin osa liittymissä
tapahtuneista onnettomuuksista tapahtui kolmihaaraliittymissä. Yhdessä tapauksessa liittymän ja risteävän
tien ylittävän suojatien välillä oli matkaa noin 20 m. Suojatie on merkitty tässä tapauksessa liittymässä
sijaitsevaksi suo-jatieksi ja suojateiden sijainnit suhteessa liittymään on esitetty kuvassa 23.
Kaikissa tämän luokan onnettomuuksissa oli suojatien kohdalla yksi ajokaista molempiin suuntiin. Kahdessakymmenessäyhdessä
maastokohteessa suojatiellä oli keskisaareke. Yli kymmenen metrin pituisia yhtenäisiä
suojateitä oli kuusi, ja pisin mitattu ylitysmatka oli 15 m. Keskisaarekkeellisista suojateistä yleisin ylitysmatka oli
7-8 m ja pisin noin 9 m. Ylitysmatkat on esitetty kuvassa 24.
Kuvassa 25 on ristiintaulukoitu suojatien pituus ja sijainti suhteessa päätiehen ja kuvassa 26 ajokaistan leveys
suhteessa taajamamerkkiin. Päätien suuntaiset suojatiet olivat pidempiä kuin päätien ylittävät suojatiet. Yli
neljäsosassa maastokäyntikohteista ajo-kaistan leveys oli yli 5 metriä. Yleisimmin ajokaistan leveys oli kuitenkin
3,5 – 4 m. Taajamien ulkopuolella ajokaistat olivat leveämpiä, yleisimmin yli 5 m.
Nopeusrajoitus moottoriajoneuvon tulosuunnasta oli 40 km/h ja 60 km/h välillä, mikä on esitetty kuvassa 27.
Kahdeksankymmentä prosenttia maastossa tutkituista suojateistä sijaitsi taajamissa ja kahdeksan suojatietä
taajamien ulkopuolella. Taajamien ulkopuolella nopeusrajoitus oli kuudessa tapauksessa 60 km/h ja kahdessa
tapauksessa 50 km/h. Ohjeiden mukaan 60 km/h nopeusrajoitusalueella tulee olla suojatiellä liikennevalot, ja 50
km/h suojatiellä keskisaareke. Tämä ei toteutunut kolmessa tapauksessa.
Yleisimmin tien geometria jatkui suorana suojatien jälkeen, ja ympäristö oli sellainen, ettei se tukenut asetettua
nopeusrajoitusta. Maastokäynneillä havaittiinkin, että autot kulkivat usein nopeusrajoitusta kovempaa ja ajotyyli
oli ajoittain aggressiivista. Erityisesti aamu- ja iltaruuhkan aikana edes tutkijan turvaliivien käyttö ei taannut
tien anta-mista jalankulkijalle.
Kuva 25. Suojatien pituus ja sijainti suhteessa päätiehen maastokäyntikohteissa. Suojatien pituus on koko suojatien pituus tai useampiosaisella
suojatiellä sen osan pituus, jolla törmäys tapahtui. (N = 38.)
39