Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto
Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto
Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
den hirveyksien kohdalle. Aika virtaa tänne maailmasta,<br />
joka on meidän maailmamme negatiivi…”<br />
Aina uusissa elämänvaiheissa joudutaan päättämään<br />
muodostetaanko kertyneet negatiivit kuviksi ja suostutaanko<br />
tutkimaan sitä, mitä näissä kuvissa oleva on<br />
merkinnyt ja mistä itse on vastuussa. Kokemuksesta<br />
omasta olemassaolosta ja merkityskokemuksista<br />
muodostuu jokaisen oma psyykkinen todellisuus,<br />
jonka pohjalta asioita tulkitaan ja toimitaan. Nämä<br />
käsitykset muuttuvat vain sitä mukaa kun ihmisen<br />
henkilökohtainen kokemus muuttuu. Elämän- ja suhdekokemukset<br />
muokkaavat ja muuttavat käsityksiä<br />
omista kokemuksista sekä omasta itsestä.<br />
Toisiaan täydentävät teoriat<br />
Käsite psykoanalyyttinen pitää sisällään useita toisiaan<br />
täydentäviä teorioita. Yhteistä kaikille näille teorioille<br />
on, että niissä painottuvat yksilön subjektiivinen<br />
kokemus ja tiedostamattomat mielen kerrokset.<br />
Viettipsykologian teoria on psykoanalyyttisista<br />
teorioista ensimmäinen ja tunnetuin. Freudin näkökulma<br />
ihmisen kehitykseen on psykoseksuaalinen,<br />
ankkuroituen seksuaaliviettiin ja aggressioon. Vietti<br />
vaatii ja tarvitsee tyydytystä. Ristiriita viettien välillä<br />
aiheuttaa ahdistusta, jota omassa mielessä ja suhteessa<br />
kumppaniin ratkaistaan. Freud piti ihmisen<br />
ruumiillisuutta ja biologiaa ensisijaisena ja suhteiden<br />
merkittävyyttä toissijaisena. Myöhemmin Freud<br />
siirtyi seksuaalisuudesta aggressioiden merkityksen<br />
tutkimiseen. Hän tutki niiden liittymistä ahdistukseen,<br />
joka seuraa suhteessa toiseen aiheutuneesta<br />
pettymyksestä, torjutuksi tulemisen ja rakkauden<br />
menettämisen pelosta.<br />
Kleinin (1946; Segal 1994) mukaan kaiken inhimillisen<br />
ahdistuksen ja pelon perustana on elämän- ja<br />
kuolemanvietin välinen, läpi elämän jatkuva kamppailu.<br />
Kuolemanvietti pyrkii äärimmäiseen rauhaan.<br />
Se tuhoaa eläviä, inhimillisiä tarpeita ja tunteita sekä<br />
katkoo tunneyhteyksiä, aiheuttaen ristiriidan elämänvietin<br />
kanssa. Vietit toimivat samanaikaisesti toisiinsa<br />
kietoutuneina. Tiedostamattomat fantasiat ovat<br />
viettien psyykkisiä ilmenemismuotoja, joiden avulla<br />
viettimaailman kanssa pyritään selviytymään. Viettija<br />
egopsykologian avulla tutkitaan ihmisen mielen<br />
sisäistä maailmaa, tajunnan sisältöä ja psyyken sisäisiä<br />
rakenteita, ottamalla huomioon, miten näihin vaikuttaneet<br />
kehitysobjektit esim. vanhemmat tai muut<br />
aikuiset ovat toimineet (Keski-Luopa 2001, 266).<br />
Objektisuhdeteoria, jonka yhteyteen liitetään<br />
myös self-psykologia (Kohut 1989), avasi ihmisten<br />
välisen vuorovaikutuksen psykoanalyyttisen<br />
tutkimuksen. Merkittävimpiä objektisuhdeteorian<br />
kehittäjiä ovat olleet Melanie Klein, W.R.D.<br />
Fairbairn, Wilfred Bion, D.W.Winnicott ja vauvahavainnoinnin<br />
kehittäjänä tunnettu Daniel Stern<br />
(1985). Objektisuhdeteoriaa pidetään psykoanalyysin,<br />
psykoanalyyttisen psykoterapian ja perhe- sekä<br />
paripsykoterapian välisenä siltana.<br />
Vaikka objektisuhdeteorian yksityiskohdat ovat monimutkaisia,<br />
sen perusolettamus on yksinkertainen:<br />
ihminen on syntymästään asti ensisijaisesti objekteihin<br />
suuntautunut, niistä kiinnostunut ja suhteeseen<br />
pyrkivä ja hän suhtautuu toiseen ihmiseen osittain<br />
varhaisista kokemuksista muotoutuneiden odotusten<br />
pohjalta. Näistä varhaisista suhteista muodostuvat sisäisten<br />
objektien toiminnot ovat tärkeitä ihmisen autonomian<br />
kehityksessä. Egon (minän) toiminnallista<br />
kokonaisuutta edustavia objektisuhdeteorian käsitteitä<br />
ovat self- (itse-) ja objektirepresentaatiot ja self- ja<br />
objektimielikuvat (Simon, Stierlin, Wynne 1985).<br />
Jokainen ihminen kehittää mieleensä sisäistetyn<br />
ihmissuhteiden mallin. Tapa, jolla nämä objektit<br />
ovat sisäisesti representoituneena (tehdä uudelleen<br />
läsnä olevaksi), miten itsen (selfin) ja toisen (objektin)<br />
eriytyminen on mahdollistunut, vaikuttaa siihen,<br />
miten yksilö tuntee, ajattelee ja suhtautuu toiseen.<br />
Self tarkoittaa ihmisen kokonaisuuden ja tiedostamattoman<br />
keskusta ja ego puolestaan tietoisuuden<br />
keskusta. Selfin ja egon ollessa vuorovaikutuksessa<br />
keskenään ollaan ”itseyden” ytimissä, missä kasvu ja<br />
kehitys mahdollistuvat. Nämä tiedostamattomasti sisäistetyt<br />
objektit muodostavat persoonallisuuden ytimen.<br />
Sisäisten objektien avulla ihminen kehittää ja<br />
ylläpitää omaa identiteettiään sosiaalisissa suhteissa.<br />
Objektisuhdeteorian näkökulma<br />
Persoonallisuuden kehittymisen kannalta tärkeää on se<br />
vuorovaikutus, joka syntyy kehittyvän yksilön ja ulkomaailman<br />
objektien välillä. Teoriassa kiinnitetään<br />
erityinen huomio yksilön suhteeseen primaariobjekteihinsa.<br />
Ne ovat niitä merkittäviä aikuisia, joiden antamien<br />
hoivakokemusten ja huolenpidon varassa lapsi<br />
kasvaa ja kehittyy omaksi persoonakseen. Objekteiksi<br />
näitä henkilöitä nimitetään siksi, että heitä tarkastellaan<br />
nimenomaan lapsen kehityksen näkökulmasta,<br />
hänen kehitykseensä osallistuvina ja siihen vaikutta-<br />
18
Change language