20.02.2014 Views

Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto

Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto

Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

tyväinen suhteen tilaan. Molemminpuolinen suhteeseen<br />

sitoutuminen voi silloin jäädä todellisuudessa<br />

toteutumatta, sitoutuminen voi olla näennäistä.<br />

Näennäinen itse ja tosi itse ovat suhteeseen liittyviä<br />

käsitteitä. Voidaan ajatella olevan myös ”näennäinen<br />

pari” (false self couple, Fisher 1999)<br />

eli parisuhde, missä ollaan suhteessa toiseen vain<br />

osapersoonina. Seurauksena on väistämättä läheisyysongelmia,<br />

jotka ilmenevät kun läheisyydestä<br />

ja seksuaalisuudesta nauttinut pari päättää sitoutua<br />

toisiinsa. Juuri silloin voi alkaa toisen tai molempien<br />

vetäytyminen suhteesta. Se tarkoittaa osittaista<br />

läheisyydestä oman itseen vetäytymistä, ikään kuin<br />

puolisossa ei olisikaan aiemmin olleita hyväksyttyjä<br />

ominaisuuksia ja piirteitä. Joskus tämä ilmiö tulee<br />

esille suhteen vahvistamisen jälkeen, jolloin koetaan<br />

toisen muuttuneen. Hän ei olekaan sellainen<br />

kuin seurusteluaikana. Kyse on kuitenkin siitä, että<br />

näyttämölle tulee kokijan todellisen itsen suhteessa<br />

toiseen tilaa hakeva puoli (Scharff & Scharff 1994)<br />

Perheen kehitysvaiheisiin liittyen, parisuhteen prosessi<br />

johtaa siihen, että yksilön kokonaispersoona<br />

alkaa hakea tilaa suhteessa puolisoon. Yhteys oman<br />

itsen eri puoliin voi löytyä perheen ja parisuhteen<br />

arkisissa suhdekuvioissa. Itsen eri puolien suhteen<br />

voidaan vetäytyä vain omaan sisäiseen maailmaan<br />

tai niihin ollaan yhteydessä parisuhteen ulkopuolella.<br />

Näitä itsen puolia tukahdutetaan olemalla tuntematta,<br />

ajattelematta ja puhumatta tai niitä lohkotaan,<br />

puolisoon suhteessa olemisen sijaan, suhteen<br />

ulkopuolisiin ihmisiin. Näin tapahtuu, jos suhteessa<br />

kasvuhistorian objekteihin persoonallisuuden eri<br />

puolien integraatio tai suhde vanhempien väliseen<br />

suhteeseen ei ole mahdollistunut. Samalla puoliso<br />

kohdataan vain joko idealisoituna, mitätöitynä tai<br />

häneen emotionaalista kohtaamista vältellen.<br />

Lohkomisesta tulee ratkaisu silloin, kun integraatiota<br />

ajankohtaisessa parisuhteessa ei voida toteuttaa<br />

niin, että hyvä ja paha, tyydyttävä ja epätyydyttävä<br />

voidaan kohdata samassa ihmisessä, toisessa ja<br />

itsessä. Tai kun tunneyhteyttä suhteessa puolisoon<br />

joudutaan katkomaan sisäisten, aikaisempiin suhteisiin<br />

liittyvien tiedostamattomien tarpeiden ja lojaliteettien<br />

vuoksi. Kantavassa suhteessa pettyminen<br />

puolisoon ja siitä seuraavat tunteet, kuten aggressio,<br />

syyllisyys ja korjaamisen tarve mahdollistavat integraation<br />

jatkamisen parisuhteessa. Lohkomisesta<br />

taas seuraa vaikeuksia puolisoiden emotionaalisen<br />

ja seksuaalisen läheisyyden tyydyttävyyteen.<br />

Molemmilla puolisoilla on omat erisuuruiset ”varjonsa”,<br />

jotka ovat olleet aiemmin yhteydettömässä<br />

tilassa. Suhteessa voi ajoittain olla tila, missä puolisot<br />

kommunikoivat vain näiden varjojensa kautta<br />

tai ovat kokonaan aiemmin yhteydettömässä tilassa<br />

olleen puolensa kanssa suhteessa toiseen. Tilanne<br />

voi aiheuttaa ristiriitoja, väärinymmärrystä ja syvää<br />

pettymystä. Parhaimmillaan prosessi johtaa siihen,<br />

että puolison näkeminen ja kokeminen uudella, todellisemmalla<br />

tavalla, mahdollistaa vähitellen myös<br />

oman itsen eheytymisen sekä suhteen uudelleen<br />

määrittelyn.<br />

Parisuhteessa työstetään hyvin samantapaisia<br />

prosesseja kuin lapsen kehityksen integraatiossa.<br />

Läheisen, symbioottisen suhteen vaiheen jälkeen<br />

alkaa eriytymis- ja yksilöitymisprosessit. Mitä<br />

enemmän toista tarvitaan ylläpitämään idealisoitua<br />

kuvaa omasta itsestä tai mitä suurempana toiseen<br />

sijoitetaan vain ”hyvän vanhemman” tarve, sitä vaikeammaksi<br />

pettymysprosessi muodostuu ja sitä tiedostamattomampia<br />

ja monimuotoisempia kuvioita<br />

ratkaisuyrityksinä parisuhteeseen tulee.<br />

Parisuhteen kriisit edistävät puolisoiden sekä<br />

suhteen todellisuuden kohtaamista. Ne auttavat hyväksymään<br />

niin itsen kuin toisenkin inhimillisenä,<br />

rajallisena ihmisenä. Parisuhde, jossa mahdollistuu<br />

puolisoiden aiemmin yhteydettömässä tilassa olleiden<br />

puolien yhteyteen tuleminen, sekä omana itsenä<br />

vahvistuminen, toimii perheen keuhkoina. Ennen<br />

kuin puolisot muodostavat ”perheen keuhkot” heidän<br />

tulee voida hengittää ”omilla keuhkoillaan” eli<br />

syntyä psyykkisesti omana itsenään, erilliseksi ihmiseksi<br />

ja sitä kautta suhteeseen, missä jakaminen<br />

ja todellinen yhteys itseen sekä toiseen mahdollistuu.<br />

PROJEKTIIVINEN IDENTIFIKAATIO<br />

– sijoittava samastuminen<br />

Parisuhteessa toteutuvat projektiiviset identifikaatiot<br />

(Klein 1946, Segal 1994) eli sijoittavat samastumiset,<br />

vastavuoroinen sijoittava tunnistaminen ja<br />

niiden kierto. Se tarkoittaa oman itsen osan, sen ja/<br />

tai sisäisen objektin sijoittamista tiedostamattomasti<br />

toiseen puolisoon. Toinen samastuu vastaanottamaansa<br />

ja ilmentää sen oman itsensä kautta suodatettuna,<br />

jolloin sijoittava puoliso voi introjisoida sijoittamansa<br />

takaisin itseen. Näin puolisot voivat sijoittaa<br />

oman itsen ei-hyväksyttyjä puolia toisiinsa ja<br />

38

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!