Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto
Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto
Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Lukkiutumassa tunkeudutaan tavallaan toisen nahan<br />
alle, mikä saa aikaan sen, että kyseessä ei ole<br />
normaali eläytymiseen tarvittava sijoittava samastuminen.<br />
Toista käytetään liikaa hyväksi tai joudutaan<br />
vain mukautumaan. Kyseessä on defensiivinen liittouma,<br />
missä kummallakaan ei ole omaa tilaa. Ikään<br />
kuin salaisena sopimuksena luovutaan kokonaan<br />
omasta itsestä yhteisen, kuvitellun hyvän ylläpitämiseksi.<br />
Projektiivinen identifikaatio toimii silloin<br />
erillisyyden ja oikeastaan todellisuuden kieltämistä<br />
vastaan. Molemmat puolisot ovat molemminpuolisesti<br />
ylläpitämässä lukkiutunutta tilannetta, omista<br />
henkilökohtaisista motivaatioistaan käsin.<br />
Puolisoiden kasvuhistoriasta löytyy vakavia ja<br />
työstämättömiä traumakokemuksia sekä turvattomia,<br />
organisoitumattomia kiintymyssuhdekokemuksia.<br />
He ovat sisäistäneet kauhukokemuksia<br />
sisältävän, turvattoman ja epäluotettavan kasvuympäristön,<br />
jolloin toiseen sulautumista käytetään<br />
sisäisten objektien kontrolloimiseen, kauhun, pelon<br />
ja ahdistuksen lievittämiseen.<br />
Lukkiutuman avulla pyritään välttämään pettymystä<br />
suhteessa toiseen ja itseen sekä niistä seuraavia<br />
ristiriitoja ja riitoja. Traumakokemusten ja elämässä<br />
koetun pahan sijaan pyritään epätoivoisesti säilyttämään<br />
toinen ja suhde ”vain hyvänä” sekä omassa<br />
kontrollissa. Lukkiutuma voi olla myös suojautumiskeino<br />
erillisyydestä seuraavaa vertailua ja siitä seuraavaa<br />
väistämätöntä kateutta ja kilpailua vastaan.<br />
Pitkään jatkuessaan lukkiutunut tilanne tuottaa pahoinvointia,<br />
joka ilmenee toisen tai molempien puolisoiden<br />
psyykkisenä tai fyysisenä oireiluna, sairastamisena,<br />
lasten oireiluna ja/tai tilanteen ajautumisena<br />
umpikujaan, jopa väkivaltaan. Lasten eriytymisvaiheet<br />
pakottavat puolisot ottamaan kantaa henkilökohtaisella<br />
tasolla omaan erillisyyteensä.<br />
Fuusiosuhteesta eteenpäin pääseminen omassa<br />
mielessä tehtävän työn avulla voi olla ylivoimaista,<br />
minkä vuoksi ratkaisuun pyritään toimimalla ja reagoimalla.<br />
Silloin, kun integraatio-, eriytymis- ja yksilöitymisprosessit<br />
eivät mahdollistu suhteessa, voi<br />
vaihtoehtoina olla fuusio tai ero. Eriytyminen joudutaan<br />
toteuttamaan toiminnan keinoin esimerkiksi<br />
ulkopuolisella suhteella tai/ja avioerolla. Eron avulla<br />
yritetään katkaista napanuora fuusiosuhteesta toiseen.<br />
Ylläpidetty ”hyvä” vaihtuu kokonaan ”pahaksi”,<br />
koska niitä molempia ei voida toisessa ja itsessä<br />
samanaikaisesti kohdata. Oman itsen jäsentyminen<br />
ja koossa pysyminen on mahdollista vain omassa<br />
varassa, ilman suhdetta, kuten lapsuuden traumakokemuksissa<br />
aikoinaan. Tilanne voi tuoda puolisoille<br />
myös merkittävän helpotuksen kokemuksen,<br />
mahdollisuuden hengittää omilla keuhkoillaan,<br />
minkä jälkeen he voivat vasta alkaa työstää omaa<br />
ja suhteen todellisuutta. Lukkiutumassa parisuhde<br />
ei muodosta perheen keuhkoja, kaikkien sisään ja<br />
ulos hengittäminen vaikeutuu. Paripsykoterapialta<br />
edellytetään näissä tilanteissa kärsivällisyyttä, riittävää<br />
tiheyttä ja kestoa, koska psyykkisesti puolisot<br />
työstävät historiassaan olevia ero- ja hylkäämistraumoja.<br />
Sisäisen ja ulkoisen erottamisesta,<br />
oman itsen ja toisen rajallisuuteen<br />
suostuminen<br />
Kykyyn vastavuoroiseen suhteeseen toiseen sekä<br />
monenkeskisyyteen, ihmiseltä edellytetään depressiivisen<br />
position (Klein 1940) ja oidipuskompleksin<br />
(Freud 1924) kehityksellistä ratkaisua. Näitä edeltää<br />
ihmisen kehityksessä paranoidis-skitsoidinen<br />
positio (Klein 1946, Segal 1994), joka tarkoittaa<br />
uhkaa tuhoutumisesta, vainoahdistusta, epäluuloista<br />
olemisen ja kokemisen tilaa, missä vallitsevana<br />
on turvattomuus ja pelko. Se kuvaa lapsen,<br />
ja myöhemmin aikuisen, suojautumiskeinoja tuhoavaksi<br />
sekä pelottavaksi koettua ulkoista maailmaa<br />
vastaan. Sisäisen ja ulkoisen erottaminen ei ole<br />
silloin mahdollista, vaan ne sekoittuvat toisiinsa.<br />
Kuolemanvietti ja omat tuhoavat fantasiat sijoitetaan<br />
itsen ulkopuolelle. Omista tunteista ei voida ottaa<br />
vastuuta, niitä ei tunnisteta, vaan omat tuhoavat<br />
affektit, kuten viha, muuttuu peloksi ulkoista toista<br />
kohtaan. Musertavaa tuhotuksi tulemisen ahdistusta<br />
vastaan ihmisen minä kehittää sarjan puolustusmekanismeja,<br />
joista ensimmäisinä käytetään introjektiota<br />
ja projektiota. Suojautumista tapahtuu myös<br />
lohkomisen, omnipotentin kieltämisen, idealisaation<br />
ja projektiivinen identifikaation keinoin. Näin<br />
pyritään sisäistämään hyvä ja sijoittamaan paha<br />
itsen ulkopuolelle. On myös tilanteita, joissa hyvä<br />
projisoidaan, että se voitaisiin pitää suojassa sisällä<br />
olevalta musertavana koetulta pahuudelta.<br />
Idealisaatio on mukana myös aikuisen elämässä<br />
esimerkiksi rakastumisessa. Jonkinlainen epäluottamus<br />
ja pettymys on edellytys kyvylle rajautua<br />
omaksi itseksi, tunnistaa ja ottaa tosissaan sekä reagoida<br />
tilanteissa, joissa ulkoinen vaara uhkaa.<br />
40
Change language