Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto

ehkoja. Heidän ongelmansa eivät ole olleet kovin
pahoja. He ovat vielä olleet emotionaalisesti yhteydessä
toisiinsa, eikä heidän välillään ole ollut pahaa
vastakkainasettelua (Lawrence et al., 1999).
Koska behavioraalisen pariterapian tuloksellisuudessa
ja varsinkin tulosten pysyvyydessä on ollut
toivomisen varaa, sen kehittelyä on jatkettu muun
muassa lisäämällä kognitiivisia elementtejä. Tämä
ei kuitenkaan ole tutkimusten perusteella juurikaan
parantanut tuloksia (Halford et al., 1994).
Integratiivinen BPT (IBPT)
Seuraava vaihe behavioraalisen pariterapian kehittelyssä
oli se, kun Neil S. Jacobson ja Andrew
Christensen (Gurman et al., 2002) alkoivat kehittää
integratiivista BPT:aa, jotta voitaisiin löytää keinoja
parantaa vanhan BPT:n puutteita. Integratiivinen
BPT sisältää jo perinteiseen behavioraaliseen pariterapiaan
kuuluneet vastavuoroiset käyttäytymismuutokset
ja kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitojen
opettelun, mutta siihen on yhdistetty terapeuttisia
strategioita, joiden tehtävänä on lisätä puolisoiden
välistä toinen toisensa hyväksyntää. Pyritään siihen,
että ratkaisemattomiakin parisuhdeongelmia voitaisiin
oppia käsittelemään niin, että ne toimisivat parisuhteen
läheisyyden ja intiimisyyden parantajina,
eikä päinvastoin (Jacobson et al., 2000).
Integratiivinen BPT on suunniteltu toteutettavaksi
20–25 istunnossa. Istuntojen määrä riippuu kustakin
parista sen suhteen, mitkä kaikki elementit on tarpeen
käydä läpi kyseisen parin kanssa (Lawrence et
al., 1999).
Alustavissa tutkimuksissa integratiivinen BPT
näytti tehokkaammalta kuin traditionaalinen BPT.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että perinteisen ja integratiivisen
BPT:n välillä ei ole olennaisia eroja
vaikuttavuudessa, kun tehokkuutta on tutkittu vakavista
ja pitkäaikaisista parisuhdevaikeuksista kärsineiden
parien hoidossa (Christensen et al., 2004).
Muutoksen pitempiaikaisesta pysyvyydestä ei vielä
ole saatu tutkimuksellista vahvistusta.
Viimeisin vaihe behavioraalisen pariterapian kehittelyssä
on ollut itsesääntelyvaihe (Halford et
al., 1994). Halford on katsonut, että behavioraalisen
pariterapian tulosten selityksenä voisi olla se,
että siinä on keskitytty liiaksi dyadiseen fokukseen.
Puolisot keskittyvät liiaksi toistensa tarkkailemiseen
ja toisen tekemän muutoksen odottamiseen hoidon
kuluessa. Hoidon tuloksellisuutta voisi Halfordin
mukaan parantaa sillä, jos terapian painopiste olisi
enemmän itsemuutoksessa, koska se on se alue,
johon puolisoilla on suhteessaan eniten vaikutusvaltaa.
Terapeuttisesta näkökulmasta itsesääntelyssä
on kyse siitä, että puolisoille opetetaan keinoja
muunnella omaa toimintatapaansa parisuhdevuorovaikutuksessa.
Sen onnistumiseksi puolisoita autetaan
seuraamaan ja arvioimaan omaa toimintaansa
ja sen hyödyllisyyttä tai haitallisuutta parisuhdetyytyväisyyden
kannalta (Halford et al., 1994).
Tunnekeskeinen pariterapia
Toinen, nyttemmin jo useissa tutkimuksissa tehokkaaksi
ja toimivaksi todennettu pariterapiamenetelmä,
on tunnekeskeinen pariterapia (emotionally
focused couple therapy, EFT). Sen kehittelyn aloittivat
kanadalaiset Leslie S. Greenberg ja Susan M.
Johnson 1980-luvulla ja sen kehittelystä on viime
vuosina vastannut ennen kaikkea Susan Johnson.
Tunnekeskeinen pariterapia pitää nimensä mukaisesti
tunteita keskeisenä elementtinä parisuhdevaikeuksia
hoidettaessa (Johnson, 1996). Kyseessä ei
kuitenkaan ole tunteiden tuulettamisen hyödyllisyyteen
uskova menetelmä. Tunteet nähdään tärkeinä
parisuhteen vuorovaikutuksen määrittäjinä ja heijasteina.
Niitä tutkimalla, kohtaamalla ja laajentamalla
voidaan saada muutosta aikaan. Olennaista tunnekeskeisessä
pariterapiassa on se, että puolisoita pyritään
auttamaan prosessoimaan emotionaalisia reagointitapojaan
niin, että he voisivat olla uudella ja tyydyttävämmällä
tavalla vuorovaikutuksessa keskenään.
Tunnekeskeisessä pariterapiassa yhdistyy kahden
terapiatradition menetelmiä. Yksilön sisäisten tilojen
ja prosessien työstämisessä on paljon vaikutteita
eksperientaalisesta, kokemuksellisesta terapiatraditiosta,
ja puolisoiden välisen tapahtumisen työstäminen
on saanut aineksia puolestaan systeemisen
tradition puolelta.
Tunnekeskeisen pariterapian teoreettiseksi pohjaksi
on selkeästi vahvistunut kiintymyssuhdeteoria, jonka
mukaan parisuhdevaikeuksien nähdään ilmaisevan
kiintymyssuhteen epävarmuutta (Johnson, 1999).
Kiintymyssuhdetarpeita ei nähdä ongelmana, ja riippuvuustarpeita
läheisistä pidetään normaaleina ihmisyyteen
kuuluvina. Ongelmiksi sen sijaan muodostuvat
defensiiviset, rajoittuneet tavat käsitellä kiintymyssuhteen
haasteita. EFT-työskentelyn päämääränä
on käsitellä tilannetta pariskunnan kanssa niin, että
9