Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto

mykset, muut kriisit ja vaihdevuosien kriisit, jotka
kaikki voivat vaikuttavat parisuhteeseen ja seksuaalisuuden
eri alueille. Parisuhteen seksuaalisuuteen
vaikuttaa oleellisesti puolisoiden tunnesuhde, sen
jatkuvuus ja muutokset.
Rakkaudesta
Rakkaus on mysteeri, jota ei voi selittää. Erilaisten
rakkauksien yhdentyminen eli integraatio eheyttää
rakastavaa ihmistä (Ikonen 2001, 257). Tunnemme
rakkauden määritelmän miehen ja naisen välisenä
poissulkevana suhteena, jonka poissulkeva ulottuvuus
on se, että toisen ihmisen täytyy olla enemmän
tai vähemmän kaikki toiselle ja päinvastoin
(Verhaeghe 2006, 38).
Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan rakkaus
on olemassaolon itsensä perusta. Rakkauden tunne
perustuu libidoon, seksuaaliviettiin, joka on elämää
synnyttävä ja sitä ylläpitävä psyykkinen voima. Se
ilmenee ihmisen pakottavana pyrkimyksenä mielihyvän
kokemiseen.
Aikuisen rakkauden tunteissa säilyvät alkuperäisen
narsistisen libidon ja objektilibidon samanaikaisuus.
Se ilmenee tarpeena tuottaa mielihyvää toiselle
ja saada mielihyvää itselle. Aikuisten suhteessa
on vaikuttamassa tietoisuus kummankin mahdollisuudesta
olla antava ja hyvä toiselle.
Rakkauteen liittyy yleensä kaipaus yhteydestä
toiseen. Rakkaus on silta erillisyydenkokemuksen
välillä ja se antaa tunteen omasta olemassaolosta.
Rakkaus, suojaa ja neutraloi vihan tunteita.
Vastavuoroinen rakkaus mahdollistuu molemminpuolisuudessa,
missä erillisyys ja yhteys toisiinsa
vuorottelevat.
Pentti Ikonen (2000) sanoo, että rakkaus on sitä
eheämpi ja voimakkaampi mitä enemmän aikaisempia
rakkauden ja ystävyyden muotoja, ehkä vain toiveina
eläneitä, mutta myös eriasteisesti toteutuneita,
siinä yhtyy. Ikonen (2000) kuvaa oidipaalirakkautta
todella suureksi tunteeksi, ehkä suurimmaksi koko
elämässä. Ihmiset, jotka eivät aikuisiällä ole olleet
rakastuneita, tietävät kuitenkin oidipaalisen kokemuksensa
perusteella, mitä on oikea rakkaus.
Myös niillä, jotka ovat löytäneet oikean rakkauden,
oidipaalinen rakkaus on toiminut todellisen rakkauden
mittana. Se ohjaa piilotajunnasta käsin myöhempiä
kohteen valintoja. Tämän suuren rakkauden
oidipaalinen tulkinta voidaan kiistää. Voidaan myös
pyrkiä vähentämään oidipaalisuuden dynaamista painoa
esimerkiksi olettamalla, että rakkauden sitovuus
ja voima eivät johdu niinkään eroottisseksuaalisesta
oidipaalisesta kaipuusta kuin sen alle kätkeytyvästä
symbioottis-narsistisesta äidin tai äitisuhteen kaipuusta.
Rakkauteen sisältyvä onnen lupaus ei merkitsisi
eroottisten toiveiden täyttymystä, vaan sen paratiisin
saavuttamista, missä tunne rakastettua ja itseä
kohtaan ovat sama asia. Tällainen suuren rakkauden
tulkinta on täysin mahdollinen ja joskus ehkä asioita
oikein painottava. Olennaista ei kuitenkaan ole, mitä
muita osatekijöitä suuri rakkaus sisältää, vaan että se
sisältää odipaalisen osan, vaikka pienenkin (Ikonen
2000, Hautala 2002).
Verhaeghe (1999,39) kirjoittaa, että rakkauden perusmalli
onkin äidin ja lapsen välisessä suhteessa.
Äidin ja lapsen kahdenkeskisyyden menettäminen
jättää ihmiseen tunteen, että jotain puuttuu, ikään
kuin halun, jota ei voi tyydyttää. Ihminen kaipaa
tilaan, joka on ennen kieltä ”ruumiillisuuteen, aistillisuuteen”,
jossa kieli ei ole vielä tullut äidin ja
lapsen väliin. Kolmiossa äidillä on ainutlaatuinen
ruumiillinen suhde kumpaankin, mieheensä ja lapseensa.
Alkuperäinen insestikielto koskeekin äidin
ja lapsen välistä suhdetta. Tämä mahdollistaa oidipaalisen
halun syvemmän ymmärtämisen. Niin
poika kuin tyttö hakee esigenitaalista ykseyttä äidin
kanssa. Isää koskee kolmantena hahmona kolmiossa
äidin ja lapsen välisen kahden suhteen väliin
tuleminen sekä genitaalinen insestikielto.
Sartren mukaan seksuaalisuus on ensisijaisesti objektihaluista
ja vasta sitten mielihyvään pyrkivää.
Persoonallinen tunnesuhde on rakkaudessa ensisijainen
ja sen jälkeen seksuaaliset tarpeet ottavat
sijansa. Rakastavassa suhteessa seksuaalisen toiveen
päämääränä on molemminpuolisuuden tavoittaminen.
Tämän pyrkimyksen esteet ovat ihmisen
ristiriitaisuudessa suhteessa toiseen, johon haluaa
yhteyttä, josta samanaikaisesti haluaa olla erillinen,
oman itsen säilyttääkseen.
Ihmisen ruumiillisuus erottaa ja yhdistää, ruumis
on elämän ja mielen näyttämö, paras kuva ihmisen
sielusta – ”an attitude towards soul”. Seksuaalisessa,
eroottisessa rakkaudessa sielujen näyttämönä ovat
naisen ja miehen henkisyys, ruumiit, aistit, kosketus,
äänet, liike, rytmi, toisto, pysähtyminen, inspiraatio,
affektit ja emootiot – oman itseyden ytimien
(selfien) sulautuminen ja erottuminen.
Molempien selfien läsnäolo vasta mahdollistaa
74