Lataa tästä kirjan maksuton netti-pdf - Väestöliitto

tomuus, erektio-, kostumis- tai orgasmivaikeudet.
Suhteesta puuttuu intohimo ja jännite. Itse asiassa
ollaan hyvin vieraantuneita toisistaan, kun ei olla
voitu jakaa tärkeitä kielteisiä kokemuksia.
Tilanteissa, joissa ei ole riittävästi turvallisuutta,
näyttää olevan yleistä muuttaa loukkaantuneisuus,
häpeä ja pelko toissijaisiksi tunteiksi, kuten vihaksi
ja raivoksi, jotka usein ilmaistuina syyllistävät sitä,
joka on meitä loukannut. Viha näyttää suojaavan
meitä omalta tunteeltamme, joten perustunne jää
käsittelemättä ja on siten läsnä alitajunnassa ja meidän
kosketuksissamme. Näin on ymmärrettävää,
että nämä käsittelemättömät tunteet, jos niitä kertyy
paljon, vievät meitä etäämmälle kumppanistamme,
mikä näkyy seksuaalisena haluttomuutena tai suoriutumisena
aidon läsnäolevuuden sijaan.
Häpeä, itseinho, riittämättömyys ja arvottomuuden
tunne aiheuttavat sulkeutuneisuutta. Omien tarpeiden,
seksuaalisten toiveiden ja fantasioiden ilmaisusta
tulee äärimmäisen vaikeaa. Aika yleinen tapa
käsitellä häpeää näyttää olevan se, että ollaan vihaisia
toiselle tai täysin tunteettomia läheisissä ihmissuhteissa
ja seksuaalisessa kanssakäymisessä tai jopa
vetäydytään kontaktista. Tällöin satuttavien ja haavoittavien
kokemusten käsittely saa aikaan sellaista
käyttäytymistä ja tunteita, jotka aiheuttavat toisessa
torjuntaa. Häpeän torjumiseen liittyy usein surua.
On hyvin helpottavaa ja vapauttavaa, jos kumppani
kykenee kohtaamaan tätä häpeää ja surua ja rauhoittamaan
toista. Länsimaiseen seksuaalisuuteen liittyy
hyvin paljon häpeän ja pettymyksen tunteita ja loukkauksia.
Tämä johtuu siitä, että perheissä seksuaalisuuteen
liittyvät asiat on vaiettu häpeällisinä, eikä ole
tavallista, että seksuaalisuutemme olisi saanut osakseen
paljon kannustusta ja rohkaisua.
Pelko on yleisin ja sitkein tunne parisuhteissa,
joissa on vakavia ongelmia. Se herättää pakottavan
tarpeen taistella tai paeta. Pelko kaventaa puolisoiden
havaintokykyä ja vuorovaikutusta. Pelko on hälytystunne,
joka pakottaa esiin automaattisen reaktion,
joka ylittää kaikki muut reaktiot, esimerkiksi
mahdollisen seksuaalisen kiihottumisen. Tyypillisiä
pelkoja parisuhteissa ovat hylätyksi tulemisen pelko,
torjutuksi tulemisen pelko tai pelko siitä, että
jää vaille rakkautta tai tulee avuttomaksi ja toisen
kontrolloimaksi (Johnson, 1996).
Jos pari ei osaa käsitellä näitä tunteita, saattaa seurauksena
olla seksuaalista haluttomuutta, kyvyttömyyttä,
orgasmivaikeuksia jne. Sen sijaan, jos näitä
tunteita on opittu kohtaamaan turvallisissa suhteissa
tai opitaan lisää nykyisessä suhteessa, voi odottaa
nautinnollista seksielämää. Tutkimukset osoittavat,
että meillä on mahdollisuus oppia tunnetaitoja ja -
kykyjä. Esimerkiksi torjuvuuden ja hyökkäävyyden
välttäminen ja pehmeän lähestymistavan toteuttaminen
auttavat sellaisen turvallisen suhteen syntymistä,
jossa syvempien tunteiden käsittely on mahdollista
(Johnson, 1996). Paikalta pakeneminen ja
mykkäkoulut ylläpitävät vihaisuutta ja estävät vuorovaikutuksen,
jossa voisi tulla lohdutetuksi ja saada
kumppanilta tukea ja rohkaisua. Kun suhteessa on
riittävästi turvallisuutta, pari pystyy ratkaisemaan
ongelmia, kumpikin osapuoli uskaltaa välillä olla
avuton, jaksamaton ja haavoittuvainen. Tähän pääsemiseksi
molemmilla on oltava kykyä korjaavaan
käyttäytymiseen, esimerkiksi ”en tarkoittanut sanoa
niin pahasti”, ”olen pahoillani”, ja kykyä rauhoittua
ja rauhoittaa toista sekä kykyä olla suvaitsevainen
toisen virheiden suhteen (Gottman, 2001).
Muu ympäristö, perhe-elämä ja
seksuaalisuus
Jotta voisi elää omanlaistaan seksuaalielämää, tai
ylipäätään minkäänlaista, on oltava riittävän itsenäinen
tunneperäisistä siteistä lapsuuden perheeseen
ja kyettävä sitoutumaan nykyiseen suhteeseen.
Jommankumman kumppanin liiallinen riippuvuus
oman lapsuudenperheensä ihmissuhteista voi kilpailla
liikaa parisuhteen kanssa. Tällöin hänen energiansa
ja psyykkinen tilansa menee muualle kuin kumppanin
kanssa olemiseen. Joskus voi olla jopa niin,
että parilla on tunne, ettei heillä ole mahdollisuutta
ottaa tilaa omalle parisuhteelleen ja nauttia hauskasta,
ihanasta seksistä ja toisistaan, koska se on joltain
läheiseltä pois. Omaiset voivat esimerkiksi viestittää,
että se ei ole hyväksyttyä tai sallittua. Näin voi käydä,
jos nuoripari pyytää isovanhemmilta lastenhoitoapua
halutessaan itse mennä tuulettumaan tai olla kaksistaan.
Vastaus voi olla esimerkiksi: ”itse mekin omat
lapsemme hoidettiin, eikä voitu huvitella”. Edellisen
sukupolven saattaa olla vaikea nähdä parisuhteen
hoitamista arvona, heille arvoa saattaa olla esimerkiksi
vain työnteolla. Toisaalta monien on vaikea
hoitaa seksisuhdetta kumppaniinsa, koska kaikki
energia menee lasten hyvinvoinnista huolehtimiseen.
Tällöin ei nähdä sitä, että lapsen etu on hyvinvoivat
ja seksuaalisesti tyytyväiset vanhemmat.
91