Media uudistuvassa yhteiskunnassa Median muuttuvat ... - Sitra

taan politiikan eliitit, kulttuurieliitit, markkinaeliitit tai mielipidevaikuttajatvaan myös media itse.Tässä raportissa tarjotaan – osittain tämän areena-konstruktion innoittamana– eräänlaiseksi koostavaksi rakennelmaksi ja samalla median pelisääntöjäkuvaavaksi metaforaksi ideaa mediasta näyttämönä tai näyttämöinä. Ideantaustalla on toisaalta ajatus median ylläpitämästä suuresta näyttämöstä, jokahallitsee suomalaista julkisuutta ja tarjoaa areenan merkittävimmälle osallemediasisältöjä, sekä toisaalta ajatus median pienistä näyttämöistä, jotka tarjoavatmedian suurta näyttämöä täydentäviä mediasisältöjä. Tässä ajattelussakansalaisten puhuttelu tapahtuu näillä näyttämöillä esitettyjen tarinoidenkautta.Näyttämöajattelun mukaan on olemassa median suuri näyttämö, jokakoostaa yhä enemmän yhtenäisenä erottuvana areenana kaikkein tärkeimmätpuhuttelut ja jolla valtamedia esittää kaikki suurimmat ja kiinnostavimmatnäytelmänsä määrittäen näin sen, mikä yhteiskunnassa on kulloinkin huomionarvoista,haluttavaa, torjuttavaa tai tärkeää, ja myös hyvin pitkälti sen, mitä eriasioista pitäisi ajatella.Näyttämöajattelun mukaan on lisäksi olemassa joukko median pieniänäyttämöitä, joilla median puhuttelu jatkuu, mutta jotka pääosin joko toistavatpalasia suuren näyttämön näytelmistä tai esittävät vain pieniä näyttämöitävarten kirjoitettuja pienempiä näytelmiä. Median suuri näyttämö ei asetu tässätarkastelussa arvolähtökohtaisesti median pienten näyttämöiden yläpuolelle.Se on pikemminkin rinnakkainen niiden kanssa. Suurella näyttämöllä esitetyillätarinoilla on kuitenkin ylivoimaisesti enemmän painoarvoa ja vaikutustamielipiteisiin, näkemyksiin, asenteisiin ja sitä kautta koko yhteiskunnan mentaaliseenparadigmaan kuin median pienellä näyttämöllä esitetyillä tarinoilla.Näyttämö-konstruktio vihjaa Habermasin (1962/2004) julkisen sfäärinkäsitteeseen. Habermasin mukaan julkinen sfääri on analyyttinen kategoriavaltion ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Se on enemmän kuin joukkotiedotusvälineet.Se on kuin yhteinen teatteri, jonne kansalaisilla tulee olla pääsy ja jonkatulee tarjota mahdollisuudet kriittiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle.Myös esimerkiksi Nieminen (2003) viittaa samantapaiseen ajatteluunpuhuessaan yhdestä tai useammasta ydinjulkisuuksia muodostavasta normiyhteisöstä,jotka alkavat käyttää koordinoitua määrittelyvaltaa useammallajulkisuusareenalla samanaikaisesti. Niemisen jaottelun mukaan siinä, missäydinjulkisuuksien osanottajat, erilaisten normiyhteisöjen jäsenet, tekevät muihinvaikuttavia päätöksiä ja koordinoivat yhteistä toimintaa, mediajulkisuusjulkistaa nämä ydinjulkisuuksien tuottamat sitoumukset suurelle yleisölle.Näyttämöajattelu pyrkii jäsentämään tätä mediajulkisuutta.47