Media uudistuvassa yhteiskunnassa Median muuttuvat ... - Sitra

56muita vastaavia tarinoita, jotka antavat mielikuvitukselle vallan. Näin esimerkiksitaide voi kertoa sen, miten asiat oikeastaan ovat.Nämä tarinat eivät ole välttämättä totta, mutta ne silti kertovat todellisistaasioista. Tarinaa Punahilkasta ei tarvitse uskoa todeksi, mutta silti tämätarina kertoo meille sellaisista asioista kuin esimerkiksi sukupuoliroolit, pelkoja valta.Gerbnerin (emt.) mukaan tarinat, jotka ympäröivät meitä, muodostavatsaumattoman semanttisen webin, joka vaikuttaa suurimpaan osaan siitä, mitäajattelemme, mitä teemme ja miten toimimme. Media – erityisesti televisio– on päätarinakertojan roolissa. Lopputulemana voi olla jopa se, että lopultauskomme enemmän median luomaan kuvaan todellisuudesta kuin siihentodellisuuteen, joka ympäröi meitä. Gerbner artikuloi, että media vahvistaasellaisia asenteita ja arvoja, jotka jo ovat läsnä kulttuurissa. Hänen mukaansamedia propagoi ja ylläpitää näitä arvoja tietyn kulttuurin jäsenten keskuudessaja näin sitoo sitä yhteen.Tarinat, jotka kertovat, mitä asiat ympärillämme ovat, ovat tavallisestifaktatarinoita, joko kronikoita menneisyydestä tai uutisia tätä päivästä. Nämätarinat, jotka voivat olla esimerkiksi uutis- tai ajankohtaistarinoita, voivat jokovahvistaa tai kiistää jonkin konseptin siitä, miten asiat toimivat. Näiden tarinoidenkorkea ”faktuaalisuus” antaa niille tietyn erityisen statuksen politiikastaja vaikkapa siitä, miten lakia tulkitaan. Nämä tarinat antavat painoarvoa jaluotettavuutta valituille osille jokaisen yhteiskunnan todellisuusfantasioille. Nekantavat mukanaan informaatiota taloudesta, rikoksista, terroristeista, politiikastaja niin edelleen.Tarinat, jotka kerrotaan meille, esittävät asiat ja elämäntyylit joko tavoiteltavinatai ei-tavoiteltavina, ehdottavat keinoja saavuttaa ne tai välttää nesekä kertovat hinnan, joka täytyy maksaa joko niiden saavuttamisesta tai niidenmenettämisestä. Nämä tarinat toimivat ohjeina, sääntöinä, varoittavinatarinoina, käskyinä, sloganeina, saarnoina ja kannustuksina. Suurin osa tällaisistatarinoista on tänä päivänä mainoksia. Nämä kolmanteen tyyppiluokkaankuuluvat tarinat saattavat kahden ensimmäisen kategorian tarinat yhteen jakääntävät ne toiminnaksi. Ne esittävät tyypillisesti kohteen, jota pitää tavoitella,ja kohteen, jota pitää välttää, ja tarjoavat tuotteita ja palveluja tähäntavoittelu- ja välttämisprosessiin.1960-luvulla viestintä alettiin nähdä muutoinkin osana ympäröivääyhteiskuntaa ja todellisuutta. Se alettiin sijoittaa laajempiin konteksteihin.1970-luvulla esille nousi muun muassa päiväjärjestystutkimus (agenda settingresearch), joka korostaa joukkoviestinnän kiinnostuksen suuntaa määrääväävaikutusta (esim. McCombs & Shaw 1972). Samoin 1970-luvulla syntyi Länsi-Saksassa Elisabeth Noelle-Neumannin (1973) tutkimustyön perusteella ajatushiljaisuuden spiraalista (Scweigespirale, Noelle‐Neumann 1989). Sen mukaanihmisillä on taipumus pitää joukkoviestinnän kannanottoja oireina siitä, mitä