Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda

toisiaan, koska molemmat tunnustavat sen, että totuus ja merkitys liittyvät olen-
naisesti kieleen. Keskeinen ero on kuitenkin se, että kanonis-kielellinen teologia
pitää ensisijaisena kriteerinään Raamatun kaanonia, ei tulkitsevaa yhteisöä. 61
2.3.1. Jumaladraama, Jumalan puhetta ja tekoja
Vanhoozerin mukaan elämä on jumaladraama, jossa Jumala ja ihminen puhuvat ja
toimivat. 62 Vanhoozerin mukaan evankeliumi on luonteeltaan draamaa. 63 Jeesuk-
sen elämän draama on perusta, jolla oppi lepää. Opin draaman tarkoituksena on
laittaa raamatullinen tieto käytäntöön, jolloin siitä tulee ”kultaista” kristillistä vii-
sautta. Oppi täytyy esittää performanssina, elämänä. Kanonis-kielellisen teologian
tarkoituksena on antaa raamatullisia ohjeita siitä, miten kristityt voivat osallistua
pelastuksen draamaan nykypäivänä sopivalla tavalla. 64
Teologiassa ei Vanhoozerin mukaan ole kysymys pelkästään tiedosta tai
ideoista vaan Jumalan teoista. Teologian lähtökohtana oleva jumaladraama kos-
kettaa koko kosmosta ja siihen kuuluu Jumalan sisääntuloja näyttämölle ja pois-
tumisia lavalta. Tällaisen teologian lähtökohta on, että Jumala voi olla ja on suh-
teessa ihmisiin, mitä Vanhoozer korostaa myös kommunikatiivisen teismin yhtey-
dessä. Jumala tulee maailmaan, näyttämölle, erityisesti inkarnaatiossa. Jumalan
pelastusteot ovat poistumisia (Israelin lähtö Egyptistä sekä Jeesuksen kuolema ja
ylösnousemus). 65
Draaman keskuksessa on Jumalan ensin Israelin ja sitten kaikkien ihmisten
kanssa tekemä liitto ja siihen liittyvä uskollisuus. Jumaladraama saavuttaa klii-
maksinsa Jeesuksen ylösnousemuksessa. Se ratkaisee vuosisatojen kuluessa kas-
61 Vanhoozer 2005, xi-xii, 16. Vanhoozer 2007b.
62 ”The present work insists that God and humanity are alternately actor and audience. Better: life
is divine-human interactive theater, and theology involves both what God has said and done for the
world and what we must say and do in grateful response.” Vanhoozer 2005, 38.
63 Gustaf Aulén on esittänyt dualistis-dramaattisen sovitusopin, jonka Vanhoozer ilmeisesti tuntee
ja jolla on joitain yhtäläisyyksiä hänen draamakäsityksen kanssa. Aulénin käsityksen mukaan
draama on yhtä kuin näytelmä. Raamattu kuvaa yleismaailmallista draamaa. Jumala on elävä ja
toimiva Jumala, josta Raamattu todistaa. Hän taistelee kaikkea häntä kohtaan vihamielistä ja luomakuntaa
tuhoavaa vastaan. Aulénin mukaan toimintaa ja vastarintaa nimitetään draamaksi. Raamatussa
kaiken käsittävä alusta loppuun ulottuva draama, rajatumpi valinnan draama, joka päättyy,
keskittyy ja kärjistyy Kristus-draamaan. Kristus kuuluu myös sekä yleisen draaman alkuun että
loppuun. Kristuksen draama merkitse käännekohtaa yleismaailmallisen draaman kannalta. Se
paljastaa draaman tarkoituksen. Aulén 1967, 201. Vanhoozerin käsitys draamasta eroaa Aulénista
siinä, että Vanhoozerin draamakäsitykseen ei voida olettaa dualismia eikä Vanhoozer halua tehdä
ratkaisevaa eroa Vanhan ja Uuden testamentin draaman välille. Myös Vanhoozerilla samoin kuin
Aulénilla keskeisessä asemassa sovituksessa on kommunikatiivisen yhteyden palautus.
64 Vanhoozer 2005, 17, 21–22. Konkreettisia ohjeita tulkinnasta Vanhoozer ei anna DD:ssä. Kristityn
tulisi lukea Raamattua tunnistaen sen intentioita ja vastaten niihin. Vastaaminen muodostaa
performanssin, jonka täytyy ottaa huomioon myös kulttuurinen konteksti. Näin monenlaiset performanssit
saman Raamatun tekstin perusteella ovat oikeutettuja. Kulttuurin tulkinnan periaatteista
Raamatun valossa tutustu Everyday Theology, erityisesti sivut 252-253.
65 Vanhoozer 2005, 39–41.
23