Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> sankarin välillä tapahtuu paljolti rukouksessa, jossa Kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong> avaa <strong>ja</strong><br />
vapauttaa sankarin sydämen lähemmäs omaa tahtoaan. 198<br />
<strong>Jumala</strong>n dialoginen kir<strong>ja</strong>ilijuus osoittaa sekä <strong>Jumala</strong>n tämän- että tuonpuolei-<br />
suutta. Hän on sankariensa tarinoiden ulkopuolella <strong>ja</strong> tämä mahdollistaa heidän<br />
ääni-ideansa täydellistämisen <strong>ja</strong> pelastuksen. Jos <strong>Jumala</strong> olisi pelkästään tämän-<br />
puoleinen, hänen mahdollisuutensa pelastaa <strong>ja</strong> täydellistää hahmot olisivat ra<strong>ja</strong>-<br />
tummat, koska hän ei näkisi tarinoiden alku<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> loppu<strong>ja</strong>. Ulkopuolisuus osoittaa<br />
epäsymmetrisen, ei-vastavuoroisen suhteen kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> sankarin välillä, joka<br />
tarvitaan, jotta sankarin tarina saisi merkityksen. <strong>Jumala</strong> on siis jo tuonpuoleisuu-<br />
tensa, kir<strong>ja</strong>ilijuutensa perusteella suhteessa luomakuntaan. Lisäksi hän on kirjoit-<br />
tanut itsensä mukaan näytelmään, yhdeksi sen sankareista, eikä jää pelkästään<br />
ulkopuoliseksi. <strong>Jumala</strong> on koko historian kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>, joka kirjoittaa pelastuksen<br />
draamaa, tarinaa luomakunnan uudistamisesta <strong>ja</strong> entiselleen palauttamisesta. Tari-<br />
nalla on onnellinen loppu: luomakunnasta tulee jälleen tosi, hyvä, kaunis <strong>ja</strong> merki-<br />
tyksellinen ikuisen rauhan puutarha. 199<br />
4.3.2. Kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>n vastuu pahasta tekstissään<br />
Vanhoozer käsittelee Saatanaa, demoneita <strong>ja</strong> henkivalto<strong>ja</strong> remytologisaation me-<br />
todilla. Raamatun mukaan maailmassa on kolme toimivaa tahoa: <strong>Jumala</strong>, Saatana,<br />
ihmiset. Nämä toimivat eri tasoilla <strong>ja</strong> voivat kaikki vaikuttaa samaan tapahtu-<br />
maan. Lisäksi Raamattu viittaa pahan voimiin <strong>ja</strong> demoneihin, jotka ovat Saatanan<br />
hallinnassa, <strong>ja</strong> erilaisiin maallisiin sosiaalisiin, ekonomisiin <strong>ja</strong> poliittisiin voimiin,<br />
jotka Saatana on korruptoinut. Vanhoozerin mukaan paho<strong>ja</strong> voimia ei tule demy-<br />
tologisoida pois, mutta toteaa myös, että ” ei ole tarpeen asuttaa uudelleen Keski-<br />
maata”. <strong>Jumala</strong> ei ole pahan alkuperä, mutta paha kuitenkin on luikerrellut hänen<br />
maailmaansa tekstiin <strong>ja</strong> tekstin sankariin (ihmiseen). Vanhoozer ei selitä pahan<br />
alkuperää eikä halua esittää yhtenäistä <strong>ja</strong> selkeää, teoreettista ratkaisua pahan on-<br />
gelmaan, koska se ei ole Raamatun tapa vastata pahaan. Teodikean teoria on Van-<br />
hoozerin mukaan yksinkertaistettu, etäinen <strong>ja</strong> kylmä yksiääninen näkemys, jossa<br />
ei tule esille Raamatun moniääninen tapa ymmärtää paha <strong>ja</strong> reagoida siihen. Raa-<br />
matun ratkaisu ovat erilaiset äänet, jotka valittavat, kehottavat, ylistävät <strong>ja</strong> lohdut-<br />
tavat. 200<br />
198 Vanhoozer 2010, 303, 305, 318-319, 325, 332, 336, 383.<br />
199 Vanhoozer 2010, 325, 327, 329.<br />
200 Vanhoozer 2010, 342-344, 350-355.<br />
63
Change language