Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
myöntää Raamatun kirjoittajien poeettisen vapauden. He ovat kuvanneet <strong>Jumala</strong>a<br />
tavalla, joka on osin, ei täysin kir<strong>ja</strong>imellinen. 160<br />
50<br />
Athanasius erottaa kahdenlaisen jumalapuheen: mythologein <strong>ja</strong> theologein.<br />
Mythologein on ihmisten antropomorfista projektiota, kun taas theologein on kie-<br />
len käyttöä, jossa inhimilliset käsitteet saavat tavallista merkitystään syvemmän<br />
merkityksen <strong>ja</strong> viittaavat <strong>Jumala</strong>an. Vanhoozerin mukaan Athanasiuksen theolo-<br />
gein muistuttaa remytologisaatiota. Molemmissa on kyse Raamatullisen diskurs-<br />
sin ottamisesta osaksi jumalallista kommunikatiivista toimintaa. Molemmat viit-<br />
taavat siihen, miten <strong>Jumala</strong> valitsee inhimillistä kieltä <strong>ja</strong> konsepte<strong>ja</strong>, muun muassa<br />
metaforia <strong>ja</strong> narratiivia. Ihminen on luotu <strong>Jumala</strong>n kuvaksi, <strong>ja</strong> Jeesuksessa <strong>Jumala</strong><br />
on tullut ihmiseksi. Inkarnaatio vahvistaa <strong>ja</strong> kor<strong>ja</strong>a aikaisempia antropomorfisme-<br />
<strong>ja</strong>. Uusi testamentti ei puhu ihmisenkaltaisesta <strong>Jumala</strong>sta vaan <strong>Jumala</strong>sta ihmisenä<br />
Kristuksessa. 161<br />
Antropomorfismien oikea sisältö saadaan selville lukemalla kaanonia koko-<br />
naisuutena. Raamattu tulkitsee itse itseään <strong>ja</strong> erottelee sen, mikä antropomorfis-<br />
missa on tärkeää. Esimerkiksi puhe <strong>Jumala</strong>n käsistä ymmärretään oikein, kun<br />
muistetaan samalla, että <strong>Jumala</strong> on Henki. 162<br />
3.5.3. Luo<strong>ja</strong>–luotu -erottelu<br />
Siinä missä antropomorfismi korostaa <strong>Jumala</strong>n <strong>ja</strong> ihmisen samankaltaisuutta, oppi<br />
luomisesta tasapainottaa tätä <strong>ja</strong> suojelee <strong>Jumala</strong>n transsendenttisuutta. <strong>Jumala</strong><br />
Luo<strong>ja</strong>na on kaiken kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>. Käsitys <strong>Jumala</strong>n <strong>ja</strong> luodun erilaisuudesta vaikuttaa<br />
kaikkiin muihin teologisiin käsityksiin <strong>ja</strong> käsitykseen jumalallisesta kir<strong>ja</strong>ilijuudes-<br />
ta. Luominen tyhjästä korostaa <strong>Jumala</strong>n kaikkivaltiutta <strong>ja</strong> luomattomuutta. Maa-<br />
ilma, toisin kuin <strong>Jumala</strong>, ei ole oman itsensä kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>. Siksi myös maailman <strong>ja</strong><br />
<strong>Jumala</strong>n ontologinen status on erilainen, samoin kuin kir<strong>ja</strong>ilijoiden <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>n hah-<br />
mojen status on erilainen. Vanhoozer toteaa, että jokaisen opin, joka pyrkii vält-<br />
tämään harhaoppisuutta, täytyy pystyä määrittämään ero <strong>Jumala</strong>n <strong>ja</strong> maailman<br />
välille. Raamatussa luominen vaikuttaa kaikkeen muuhun, mitä se sanoo <strong>Jumala</strong>s-<br />
ta. 163 Käsittelen Vanhoozerin käsitystä <strong>Jumala</strong>n kir<strong>ja</strong>ilijuudesta luvussa kappa-<br />
leessa 4.3.1.<br />
160 Vanhoozer 2010, 60-63.<br />
161 Vanhoozer 2010, 64-65.<br />
162 Vanhoozer 2010, 482.<br />
163 Vanhoozer 2010, 65.