Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
itse itseään sekä puolustaa reformaattorien sola scriptura –näkemystä. Sola scrip-<br />
tura ei ole ”solo” scriptura – Raamatun mielivaltaista tulkintaa oman mielikuvi-<br />
tuksen varassa. Oikea tapa tulkita Raamattua on kaanonin valossa <strong>ja</strong> etsien Juma-<br />
lan intentiota tekstistä. 83<br />
30<br />
Kaanon osoittaa kirkolle, mitkä sen traditioista ovat oikeasti osa <strong>Jumala</strong>n<br />
toimintaa <strong>ja</strong> mitkä eivät. Evankeliumin säilymisen uudelle kielellä käännettäessä<br />
tai kulttuurissa tulkittaessa mahdollistaa jumaladraaman <strong>ja</strong>tkuvuus, joka on identi-<br />
teetin säilymistä, vaikka esitys ei pysykään identtisenä. Vanhoozer lainaa Ri-<br />
couerilta idem-ipse <strong>ja</strong>ottelua, jossa idem tarkoittaa sitä, että kaksi asiaa on identti-<br />
sesti samanlaisia, siis lopulta sama, <strong>ja</strong> ipse identiteetin pysyvyyttä muutoksesta<br />
huolimatta. Kirkko ei tulkinnassa voi tyytyä identtisiin toistamisiin vaan sen täy-<br />
tyy improvisoida pitääkseen uudessa, erilaisessa ympäristössä viesti samana. Täs-<br />
tä esimerkkinä Vanhoozer esittää termin homoousios käytön. Kyseinen sana ei<br />
esiinny Raamatussa, mutta oli sopiva improvisaatio siitä raamatullisesta a<strong>ja</strong>tukses-<br />
ta, että Isä <strong>ja</strong> Poika ovat yksi. 84<br />
Monet nykyiset tulkitsi<strong>ja</strong>t, muun muassa George Lindbeck ovat päätyneet<br />
korostamaan Raamattua tulkitsevaa yhteisöä tulkinnan auktoriteettina. 85 Näille<br />
tulkitsijoille Vanhoozer esittää kysymyksen, millä perusteella jonkin yhteisön<br />
Raamatun käyttö on oikeaa. Hänen mukaansa kaanon on <strong>Jumala</strong>n <strong>ja</strong> ihmisten lii-<br />
ton dokumentti, joka rakentaa kirkon. Kirkko ei valitse osallistua draamaan vaan<br />
se on <strong>Jumala</strong>n kommunikatiivisen toiminnan rakentama. Kristityn <strong>ja</strong> kirkon syvin<br />
identiteetti määräytyy jumaladraaman tarkoitusten <strong>ja</strong> lupausten mukaan. Vanhoo-<br />
zerin mukaan Raamattu tulkitsee itseään mutta se ei esitä itseään vaan tarvitsee<br />
kirkon osallistumaan omalla performanssillaan draamaan. Postmodernissa kon-<br />
tekstissa Raamatun tulkinta voidaan nähdä performanssina, <strong>ja</strong> Vanhoozer erottaa<br />
kaksi erilaista performanssia: kanonis-kielellisen performanssin I <strong>ja</strong> kulttuuris-<br />
kielellisen performanssin II. Performanssi II – vaihtoehdossa tulkitsi<strong>ja</strong>, ei käsikir-<br />
joitta<strong>ja</strong>, luo merkityksen <strong>ja</strong> osoittaa omaa luovuuttaan tulkinnallaan. Lindbeck on<br />
pitää oppia kielioppisääntöinä, joilla <strong>Jumala</strong>sta puhutaan, <strong>ja</strong> korostaa kirkkoa teks-<br />
tin ylimpänä tulkitsi<strong>ja</strong>na. Keskustelun säännöt opitaan osallistumalla tähän kes-<br />
kusteluun yhteisössä. Vanhoozer näkee tässä kolme ongelmaa: 1) Fideismi: jos<br />
kerran kielipelit ovat ymmärrettäviä vain pelin sisältä, miksi valita juuri tämä? 2)<br />
83 Vanhoozer 2005, 115, 117–120.<br />
84 Vanhoozer 2005, 124-128.<br />
85 Kir<strong>ja</strong>ssaan The Nature of Doctrine Lindbeck esittää, että oppi on uskonyhteisön sisäistä kieliop-<br />
pia. Esimerkiksi Lindbeck 1984, 80.
Change language