Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa ... - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
nen laiskuus aliarvioi <strong>Jumala</strong>n itseilmoitukseen vastaamisen tärkeyden, <strong>ja</strong> teologi-<br />
nen ylpeys yliarvioi ihmisen kielen <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>ttelun soveltuvuuden <strong>Jumala</strong>n ymmärtä-<br />
miseen. Teologia on Vanhoozerin mukaan vastuutonta, jos se ei käsittele sitä, mitä<br />
<strong>Jumala</strong> sanoo, tai käsittele Puhu<strong>ja</strong>n luonnetta. Rehellinen jumalapuhe vaatii sekä<br />
rohkeutta että nöyryyttä, mikä on rakentavan keskustelun edellytys. 102<br />
<strong>Jumala</strong>n Raamatussa tapahtuvan kommunikaation ottaminen lähtökohdaksi<br />
saattaa remytologisaation saman haasteen eteen kuin demytologisaation: myytit<br />
eivät herätä luottamusta. Toisaalta ihmisen perusluonteeseen kuuluu myyttien<br />
käyttö samoin kuin muiden mielikuvituksen muotojen, kuten tarinoiden <strong>ja</strong> metafo-<br />
rien, koska ihminen löytää <strong>elämän</strong> mielekkyyden <strong>ja</strong> järjestyksen niistä. Vanhoozer<br />
erottaa toisistaan myytin <strong>ja</strong> mythoksen. Sanan myytti merkitys liikkuu pyhien to-<br />
tuuksien <strong>ja</strong> sepitettyjen tarinoiden välillä. Myytti välittää tuonpuoleisia totuuksia.<br />
Raamattu ei ole kuitenkaan myyttejä, vaan mythosta. Mythos on tämänpuoleisia,<br />
tavallisia tarinoita, joiden muoto on erottamaton niiden sisällöstä. Termi mythos<br />
tarkoittaa Aristoteleella dramaattista juonta, jossa on alku, keskikohta <strong>ja</strong> loppu. 103<br />
Mythos on <strong>elämän</strong> imitaatiota, <strong>ja</strong> siinä näkyvät ihmisen onni <strong>ja</strong> onnettomuus.<br />
Mythos on toimintaa <strong>ja</strong> sen kohteena olemista. Ricoeur pitää Vanhoozerin mu-<br />
kaan mythosta diskurssina, jossa yksittäisistä tapahtumista muodostuu kokonai-<br />
suus. Vanhoozerin mukaan Ricoeur yhdistää mythoksen vain narratiiviseen muo-<br />
toon, kun taas Vanhoozer pitää mythoksena koko Raamattua, jonka hän näkee<br />
esittävän jumaladraamaa. Vanhoozerin mukaan mythos on laajin määritelmä dis-<br />
kurssin muodoille, joita voidaan käyttää draaman sisällä. Mythos käsittelee olemi-<br />
sen 104 si<strong>ja</strong>an toimintaa <strong>ja</strong> luo siitä rationaalisen kokonaisuuden. Se muodostaa a<strong>ja</strong>n<br />
kokonaisuuden tapahtumien <strong>ja</strong>tkumosta. Vanhoozer käyttää termiä mythos kaikis-<br />
ta erilaisista raamatullisen kir<strong>ja</strong>llisuuden muodoista, jotka edustavat <strong>ja</strong> kuvaavat<br />
jumaladraamaa. Mythos on laajimmassa merkityksessään kaikki ne diskurssin<br />
muodot, joita voidaan käyttää tarinan tai draaman kuluessa kuvaamaan toimintaa<br />
tai sen kohteena olemista. 105<br />
Raamatullinen mythos on samaan aikaan yksi <strong>ja</strong> monta. Raamatussa on eri<br />
kirjo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> tarinoita yhdistävä juoni: <strong>Jumala</strong>n itseilmoituksen tarina Israelin histori-<br />
assa <strong>ja</strong> Jeesuksessa Kristuksessa. Toisaalta samaa tarinaa kertovat erilaiset äänet,<br />
jotka kaikki ovat tärkeitä näkökulmia <strong>Jumala</strong>n itseilmoitukseen. Raamattu välittää<br />
102 Vanhoozer 2010, xvi, 24-25.<br />
103 Aristoteleen Runousopin mukaan juonien (mythos) oltava kertovassa <strong>ja</strong> runomitassa olevassa<br />
jäljittelyssä myös dramaattisia eli niissä on oltava alku, keskikohta <strong>ja</strong> loppu. Aristoteles 2000, 184.<br />
104 Demytologisaatio olettaa Raamatun kertovan ihmisen olemiseen liittyviä totuuksia.<br />
105 Vanhoozer 2010, 2-8.<br />
37
Change language