Kuinka kuvallinen dialogi syntyy - Yrkeshögskolan Novia

sa mitä hirvittävimmistä tilanteista selvitään kuin ihmeen kaupalla.Olen pohtinut, miten useassa tarinassa yksi ainoa virhe oli oppilaallekohtalokas. Vaikka olisi kuinka hyvä ja lahjakas, yksi epäonnistuminenvei hengen.Michel Foucault (1980) kertoo esimerkin 1700-luvun sotilaidenkouluttamisesta, jossa pienimmätkin virheet voivat aiheuttaa hylkäämisen(1980, 180). Pariisiin perustettiin vuonna 1764 yksi sotakoulu,Ecole Militaire ja vuonna 1776 maaseudulle kaksitoista sotakoulua. Periaatteenaoli, että ammattisotilaat värvätään mahdollisimman nuorina,koulutettavaksi otetaan lapsia ja tehtävänä oli kasvattaa heistä”isänmaan kasvatteja”. (Mt. 179–180) 2000-luvun tarinankertojaoppilaaniovat hyvin perillä siitä, miten nopeasti rangaistus seuraaväärää tekoa. Heidän tarinansa ovat kuin suoria esimerkkejä Foucaltilta,joka kirjoittaa työpajoissa, koulussa ja armeijassa vallitsevastapienoisrangaistusjärjestelmästä. Tämä järjestelmä kontrolloi aikaa(myöhästymiset, poissaolot, työn keskeyttämiset), toimintaa, käytöstä,puheita, ruumista ja seksuaalisuutta. (Omana aikanamme puhutaantyttöjen yliseksuaalisesta pukeutumisesta, jonka ei katsota kuuluvankouluun.) Vähäisistäkin käytösrikkeistä pyritään määräämään rangaistusja antamaan rankaiseva tarkoitus kurinpitokoneiston näennäisestisamantekevillekin osille. Koululaisen äitinä tunnen hyvin nykyisinkäytössä olevan Wilma-järjestelmän, johon opettajat merkitsevät tunnollisestikaikki oppilaan rikkeet ja tarpeeksi monesta pikkurikkeestäseuraa rangaistus eli jälki-istunto. Tarvittaessa kaiken on käytävä vähäisimmänkinrikkomuksen rangaistuksesta. Kurinpidossa rangaistaviarikkeitä ovat sääntöjen noudattamatta jättäminen. Oppilaan virhe voiolla yhtä lailla vähäinen rikkomus kuin se, ettei hän kykene suoriutumaantehtävistään. (Mt. 201–202) Lukiessani Foucaltin kuvausta1700-luvulta on kuin näkisin välähdyksiä omasta ajastamme.Tiedän hyvin, että luokassa, jonka oppilaat tarinoita kirjoittivat,kurinpito ei ole suoraan sen kaltaista, mitä Foucault kuvaa, eikä toisaaltamyöskään sellaista, mitä oppilaat tarinoissaan kuvaavat. Kutenkerroin, oppilaiden oli vaikea ymmärtää tekemieni grafiikanvedostenja oman kouluelämänsä yhteyttä. Mikäli omat teokseni olisivat välit-1 4 6