Kuinka kuvallinen dialogi syntyy - Yrkeshögskolan Novia

innalla ja minä olen ollut lukija. Mutta siinä vaiheessa, kun kuvanion valmis, on minustakin tullut teoksen tekijä.Heideggerin (1998, 78) mukaan totuuden teokseen asettuminensysää ei-tutun auki ja kääntää samanaikaisesti nurin tutun taisellaisena pidetyn. Teoksessa avautuvaa totuutta ei voi milloinkaanvahvistaa tai johtaa mistään aiemmasta. Sanoisin, että koulupoikienteoksissa, jotka syntyivät tekijän (Bruegel) ja lukijan (oppilas) yhteisenäteoksena, irrallaan taidehistorioitsijoiden tulkinnoista, irrallaanopettajan vaikutuksesta tapahtui totuuden teokseen asettuminen.Poikien työt ovat siis taidetta. Minä opettaja, tutkija, taiteilija, viittaanjohonkin, jonka toinen (oppilas) on siis jo löytänyt ja teen senpohjalta oman teokseni, joka keskustelee oppilaan/oppilaiden löydöstenkanssa, mutta joka asettaa palaset uuteen järjestykseen ja luositen myös uuden teoksen.Minulta vei pitkän aikaa ennen kuin hyväksyin oman teokseni”teokseksi”. Halusin kutsua sitä tutkimustulokseksi tai kuvalliseksiajatukseksi. Mietin, miksi ajatus taideteoksesta tässä yhteydessä tuntuivaikealta ja loppujen lopuksi löysin yksinkertaisen vastauksen. Taiteilijanäkee usein opetuksen peruskoulussa kielteisenä ajanhukkanataiteen kannalta. Taiteilija ei odota peruskoulun ylisuurissa kuvataiteenryhmissä saavansa sen kaltaisia taiteellisia vaikutteita, että omatyöskentely saisi uusia ulottuvuuksia. Ehkä kyse on myös erilaistenroolien yhdistymisestä. Opettaja-tutkijana päädyin tuottamaan puolivahingossataideteoksen, kun tarkoitus oli tutkia oppilaiden ajattelua.Kysymys on myös tasavertaisuudesta: olla samalla viivalla oppilaidenkanssa teoksen tekijyyttä pohdittaessa. Ottaa oppilas ”sinäksi”, luopuaajattelemasta oppilasta materiaalina, aineena, jonakin jota voi kutsuamääreellä ”se” (Buber, 1999). Tunnustaa, että tätä teosta ei olisi olemassailman oppilaiden teoksia.Tekijyyden ongelma häviää, kun työn kehkeytymistä ajatteleeBahtinin (1991) dialogisen ajattelun mukaan. Hänen mukaansa jokainenteksti rakentuu sitaattien mosaiikkina, jokainen teksti on imenytitseensä toisia tekstejä ja jokainen teksti on muunnos toisista teksteistä(Kristevan 1993, 23). Kristevan mukaan Bahtinille dialogi ei ollut6 8