Kuinka kuvallinen dialogi syntyy - Yrkeshögskolan Novia

mukaan karnevaalin osallistuja on samanaikaisesti sekä näyttelijä ettäkatsoja. Karnevaalissa subjekti häviää tekijän rakenteen tullessa esiinnimettömyytenä, joka samanaikaisesti luo ja näkee itsensä luotavan,minuna ja toisena, ihmisenä ja naamiona. Karnevalismille ovat ominaisiavastakohdat, jotka eivät sulje toisiaan pois. Kristevan mukaanmenippolaisen romaanin historia on myös taistelua kristillisyyttä jasen representaatioita vastaan.Tutkimusprosessiini on liittynyt varsin runsaasti kristillis-eettistäpohdintaa. Koen mielenkiintoisena, miten kuvallinen dialogi on synnyttänytselkeän karnevalistisia teoksia ja tutkimuksen aineisto onjohdattanut minut uudelleen sellaisten kirjailijoiden kuin Rabelaisin,Saden, Cervantesin pariin, siis aivan päinvastaiseen suuntaan kuinUuden testamentin jakeet tai vapautuksen teologian ajatukset voisivatosoittaa. Syvällisemmin ajatellen karnevalismin pohjavire, jokayhdistää hengellisen ja ruumiillisen on kuitenkin hyvin lähellä sitä,mitä henkilökohtaisesti ymmärrän hengellisellä mystiikalla. Minullese tarkoittaa uskollisuutta sisäiselle kokemukselle ja ulkoapäin tulevienoppi- ja ajatusrakennelmien kyseenalaistamista. Bahtinin mukaanvakava-naurulliset genret eivät tukeudu perimätietoon vaan tietoisestikokemukseen ja vapaaseen kekseliäisyyteen (1991, 160). Karnevaalissayhdistyy Bahtinin (2002, 19) mukaan kosminen, sosiaalinen jaruumiillinen ja ne muodostavat kokonaisuuden, joka on iloinen jahyväntahtoinen. Hulluuden teema antaa mahdollisuuden nähdä maailmatoisin silmin, joita niin sanottu normaali ei ole samentanut (mt.37). Olen pyrkinyt tutkimuksessani oppilaiden avulla näkemään uusinsilmin, joita koulun yleisesti hyväksytty normisto ei ole sokaissut.Ellei tutkimusprosessi olisi synnyttänyt kuvien kautta selkeääyhteyttä menippolaiseen satiiriin, en olisi todennäköisesti löytänytkarnevalismin vakavaa naurua. Kristeva (1993, 38) sanookin, ettäkarnevaalin nauru ei ole vain parodista; se ei ole koomista, eikä traagista,vaan molempia samanaikaisesti, se on vakavaa naurua. Halusinkokeilla tarinankerrontaa Rabelaisin Pantagruelin hengessä ja kirjoitinkertomukset Levoton liha sekä Mies joka pieraisi päin seinää. Varsinkinjälkimmäisessä olen käyttänyt Rabelaista esikuvana ja tarina sisältää2 8