Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
Patriarkka asui siihen aikaan Beersebassa menestyneenä <strong>ja</strong> kunnioitettuna. Hän oli sangen<br />
varakas, <strong>ja</strong> maan hallitsi<strong>ja</strong>t kunnioittivat häntä mahtavana ruhtinaana. Hänellä oli tuhansia<br />
lampaita <strong>ja</strong> muuta kar<strong>ja</strong>a leirinsä ympäristön tasangoilla. Joka taholla oli hänen alustalaistensa<br />
teltto<strong>ja</strong>, joissa sadat hänen uskolliset palveli<strong>ja</strong>nsa asuivat. Lupauksen poika oli varttunut<br />
mieheksi hänen vierellään. Taivas näytti kruunanneen siunauksellaan sen, että hän oli<br />
uhrautuvan elämänsä aikana kärsivällisesti kestänyt toivonsa täyttymyksen pitkittymisen. {PJP<br />
129.1}<br />
Uskon kuuliaisuudessa Aabraham oli luopunut synnyinmaastaan <strong>ja</strong> poistunut isiensä<br />
hautojen luota <strong>ja</strong> sukunsa kodista. Muukalaisena hän oli vaeltanut perintömaassaan. Hän oli<br />
odottanut kauan luvatun perillisen syntymää. Jumalan käskystä hän oli lähettänyt pois poikansa<br />
Ismaelin. Ja nyt kun tuo niin kauan kaivattu lapsi oli pääsemässä miehen ikään <strong>ja</strong> kun<br />
patriarkka näytti pystyvän jo näkemään toiveidensa täyttymyksen, hän joutui kaikkein<br />
ankarimpaan kokeeseensa. {PJP 129.2}<br />
Viiltävinä tunkeutuivat isän sydämeen käskyn sanat: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota<br />
rakastat, — — <strong>ja</strong> uhraa hänet siellä polttouhriksi.” Iisak oli hänen kotinsa valo <strong>ja</strong> vanhuutensa<br />
lohtu sekä ennen kaikkea luvatun siunauksen perillinen. Sellaisen po<strong>ja</strong>n menettäminen<br />
onnettomuuden tai sairauden sattuessa olisi särkenyt rakastavan isän sydämen, <strong>ja</strong> hänen<br />
harmaantunut päänsä olisi painunut murheisena kumaraan. Mutta nyt häntä käskettiin omin<br />
käsin vuodattamaan tuon po<strong>ja</strong>n veri. Se tuntui hänestä hirveältä <strong>ja</strong> mahdottomalta. {PJP 129.3}<br />
Saatana oli paikalla vih<strong>ja</strong>amassa, että Aabraham oli varmasti erehtynyt, sillä sanoohan<br />
Jumala laissaan: ”Älä tapa”, eikä hän voisi vaatia sellaista minkä kerran on kieltänyt.<br />
Aabraham astui ulos teltastaan <strong>ja</strong> katseli pilvettömän tähtitaivaan tyyntä kirkkautta. Hän<br />
muisteli lähes viisikymmentä vuotta sitten saamaansa lupausta, jonka mukaan hänen<br />
jälkeläisensä tulisivat olemaan yhtä lukemattomat kuin tähdet. Jos tämä lupaus oli toteutuva<br />
Iisakin kautta, kuinka hänet voitiin surmata? Aabraham oli kiusattu uskomaan, että hän saattoi<br />
olla harhaluulon vallassa. Tuskaisin epäilyksin hän kumartui maahan rukoilemaan hartaammin<br />
kuin koskaan ennen jotakin vahvistusta tuolle käskylle, jos hänen kerran oli ryhdyttävä tähän<br />
hirveään tehtävään. Hän muisti luokseen lähetetyt enkelit, jotka kertoivat että Jumala aikoi<br />
hävittää Sodoman <strong>ja</strong> joilta hän kuuli lupauksen juuri tästä po<strong>ja</strong>sta, Iisakista. Hän lähti siihen<br />
paikkaan, missä oli monesti tavannut taivaallisia sanansaattajia, <strong>ja</strong> toivoi nytkin saavansa heiltä<br />
joitakin lisäneuvo<strong>ja</strong>. Mutta kukaan ei ilmaantunut hänen avukseen. Pimeys tuntui sulkevan<br />
hänet sisäänsä, <strong>ja</strong> hänen korvissaan kaikui vain Jumalan käsky: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi,<br />
jota rakastat.” Tuota käskyä oli toteltava, eikä hän uskaltanut viivytellä. Päivä sarasti, <strong>ja</strong> hänen<br />
täytyi jo pian olla menossa. {PJP 129.4}<br />
Hän palasi telttaan <strong>ja</strong> seisahtui Iisakin nukkumapaikan ääreen. Siinä poika nukkui syvää,<br />
rauhallista nuoruuden <strong>ja</strong> viattomuuden untaan. Isä katseli kotvan poikansa rakkaita kasvo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
käännähti sitten vavisten poispäin. Hän siirtyi Saaran luo, joka samoin nukkui. Olisiko hänet<br />
herätettävä, jotta hän saisi vielä kerran syleillä lastaan? Pitäisikö hänelle kertoa Jumalan<br />
91
Change language