Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
tyköni <strong>ja</strong> juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo,<br />
juokseva elämän veden virrat.” Tästä Johannes mainitsee: ”Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka<br />
niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen” (Joh. 7:37—39). Auringon kuivaksi paahtamasta<br />
maasta esiin kumpuava virkistävä vesi, joka saa erämaan kukoistamaan <strong>ja</strong> palauttaa nääntyneen<br />
elämään, kuvaa sitä jumalallista armoa, jota Kristus yksin voi antaa <strong>ja</strong> joka elävän veden tavoin<br />
puhdistaa, virkistää <strong>ja</strong> virvoittaa sielun. Sillä, jossa Kristus pysyy, on sisällään ehtymätön<br />
armon <strong>ja</strong> voiman lähde. Jeesus ilahduttaa kaikkien niiden elämän, jotka todella etsivät häntä, <strong>ja</strong><br />
kirkastaa heidän polkunsa. Hänen elämänsä sydämeen vastaanotettuna kumpuaa hyvinä<br />
tekoina iankaikkiseen elämään. Eikä se siunaa vain sitä sielua, josta se kumpuaa, vaan elävä<br />
virta vuotaa vanhurskauden sanoina <strong>ja</strong> tekoina virvoittamaan <strong>ja</strong>noavia hänen ympärillään. {PJP<br />
394.3}<br />
Kristus oli käyttänyt samaa kuvausta keskustellessaan samarialaisen naisen kanssa Jaakobin<br />
kaivolla: ”Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä <strong>ja</strong>noa; vaan se vesi, jonka<br />
minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”<br />
(Joh. 4: 14). Kristus yhdistää tässä kaksi vertauskuvaa. Hän on sekä kallio että elävä vesi. {PJP<br />
395.1}<br />
Näitä kauniita kuvallisia ilmauksia tavataan kaikkialta Raamatusta. Jo vuosisato<strong>ja</strong> ennen<br />
Kristuksen tuloa Mooses puhuu hänestä Israelin pelastuksen kalliona (5 Moos. 32: 15).<br />
Psalmista käytti hänestä lauluissaan sanonto<strong>ja</strong> ”minun kallioni <strong>ja</strong> lunasta<strong>ja</strong>ni”, ”minun<br />
väkevyyteni kallio”, kallio, ”joka on minulle liian korkea”, ”kallio, jolla saan asua”, ”minun<br />
sydämeni kallio” <strong>ja</strong> ”minun suo<strong>ja</strong>kallioni” (Ps. 19: 15; 62: 8; 61: 3; 71: 3; 73: 26; 94: 22).<br />
Salomo puhuu virtaavasta purosta <strong>ja</strong> viisauden lähteestä (Sanani. 18: 4), Jeremia elävän veden<br />
lähteestä (Jer. 2: 13) <strong>ja</strong> Sakar<strong>ja</strong> avoimesta lähteestä syntiä <strong>ja</strong> saastaisuutta vastaan (Sak. 13:<br />
1). {PJP 395.2}<br />
Jesa<strong>ja</strong> julistaa Herran olevan ”iankaikkinen kallio” <strong>ja</strong> ”korkean kallion varjo nääntyvässä<br />
maassa” (Jes. 26: 4; 32: 2. Vert. 25: 4). Ja hän toistaa Herran kalliin lupauksen, joka tuo niin<br />
elävästi mieleen Israelia virvoittaneen elävän virran: ”Kur<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> köyhät etsivät vettä, eikä sitä<br />
ole; heidän kielensä kuivuu <strong>ja</strong>nosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä Israelin Jumala, en<br />
heitä hylkää.” ”Sillä minä vuodatan vedet <strong>ja</strong>noavaisen päälle <strong>ja</strong> virrat kuivan maan päälle”,<br />
”sillä vedet puhkeavat erämaahan <strong>ja</strong> aromaahan purot.” Ja Herra kutsuu: ”Kuulkaa, kaikki<br />
<strong>ja</strong>noavaiset, tulkaa veden ääreen” (Jes. 41: 17; 44: 3; 35: 6; 55: 1). Tämän kutsun kaiku kiirii<br />
Pyhän Sanan loppusivuille saakka. Elämän veden virta juoksee ”kirkkaana kuin kristalli<br />
Jumalan <strong>ja</strong> Karitsan valtaistuimesta”, <strong>ja</strong> halki aikojen kaikuu ar- mokutsu: ”Joka tahtoo,<br />
ottakoon elämän vettä lah<strong>ja</strong>ksi” (Ilm. 22: 1,17). {PJP 395.3}<br />
Vähän ennen heprealaisten saapumista Kaadekseen lakkasi tuo elävä virta juoksemasta<br />
kummuttuaan niin monia vuosia heidän leiripaikkansa lähellä. Herran tarkoituksena oli<br />
jälleen koetella kansaansa. Hän halusi nähdä, luottaisivatko he hänen huolenpitoonsa vai<br />
olisivatko isiensä tavoin epäuskoisia. {PJP 395.4}<br />
282
Change language